Digitaalisen vastuullisuuden raportointi
Noppa, Mari (2024)
Noppa, Mari
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156469
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää digitaalisen vastuullisuuden raportoinnin nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Tutkimuksessa selvitettiin mitä yritysten digitaalinen vastuullisuus on, miten digitaalisesta vastuullisuudesta raportoidaan sekä mitä teemoja ja mittareita siihen liittyen nostetaan esiin osana vastuullisuusraportointia. Ajankohtaisen tiedon tuottamisen lisäksi tavoitteena oli, että opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää organisaatioiden käytännön vastuullisuustyössä.
Tutkimuksessa analysoitiin 13 suomalaisen yrityksen vastuullisuusdokumentteja. Tutkimusaineistosta määritettiin sisällönanalyysin avulla yhteensä 421 digitaalisen vastuullisuuden alkuperäisilmaisua, jotka luokiteltiin johtamisen, henkilöstövastuun, tuote- ja asiakasvastuun, ympäristön, toimitusketjun ja yrityskansalaisuuden yläkategorioihin sekä mittareihin. Aktiivisimmin digitaalisen vastuullisuuden teemoja käsittelivät raporteissaan ICT-alan yritykset, mutta vähintään yksi maininta löytyi jokaisen tutkitun yrityksen vastuullisuusdokumentista.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että digitaalisuus, data ja teknologiat sisältävät vastuullisuuden näkökulmasta niin riskejä kuin mahdollisuuksiakin. Digitaalisen vastuullisuuden kokonaisuus on laaja, ja sen aiheet voidaan jakaa ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja hallinnollisiin vastuullisuuden ESG-kehyksen mukaisesti. Käsitteellisesti digitaalinen vastuullisuus voidaan määritellä esimerkiksi digitaalisuuden ja yritysvastuun leikkauspisteeksi. Toisaalta on mahdollista, että tulevaisuudessa digitaalisuuden teemat sulautuvat luontevaksi osaksi kokonaisvaltaista yritysvastuuta, eikä erilliselle määrittelylle ole tarvetta.
Koska digitaalisuudella voi olla positiivisten vastuullisuusvaikutustensa lisäksi myös haittapuolia, aihepiiri vaatii organisaatioilta monipuolista analyysia teknologiaa, dataa ja digitaalisuutta kehitettäessä ja käytettäessä. Kehittyvä digilainsäädäntö luo digitaaliselle vastuullisuudelle perustan, ja erilaiset digitaalisen vastuullisuuden viitekehykset voivat auttaa organisaatioita sen kehittämisessä. Myös tämä opinnäytetyö tarjoaa esimerkkejä sekä konkreettisista käytännön toimenpiteistä että malleista digitaalisen vastuullisuuden toteuttamisen ja siitä raportoinnin tueksi.
Tutkimuksessa analysoitiin 13 suomalaisen yrityksen vastuullisuusdokumentteja. Tutkimusaineistosta määritettiin sisällönanalyysin avulla yhteensä 421 digitaalisen vastuullisuuden alkuperäisilmaisua, jotka luokiteltiin johtamisen, henkilöstövastuun, tuote- ja asiakasvastuun, ympäristön, toimitusketjun ja yrityskansalaisuuden yläkategorioihin sekä mittareihin. Aktiivisimmin digitaalisen vastuullisuuden teemoja käsittelivät raporteissaan ICT-alan yritykset, mutta vähintään yksi maininta löytyi jokaisen tutkitun yrityksen vastuullisuusdokumentista.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että digitaalisuus, data ja teknologiat sisältävät vastuullisuuden näkökulmasta niin riskejä kuin mahdollisuuksiakin. Digitaalisen vastuullisuuden kokonaisuus on laaja, ja sen aiheet voidaan jakaa ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja hallinnollisiin vastuullisuuden ESG-kehyksen mukaisesti. Käsitteellisesti digitaalinen vastuullisuus voidaan määritellä esimerkiksi digitaalisuuden ja yritysvastuun leikkauspisteeksi. Toisaalta on mahdollista, että tulevaisuudessa digitaalisuuden teemat sulautuvat luontevaksi osaksi kokonaisvaltaista yritysvastuuta, eikä erilliselle määrittelylle ole tarvetta.
Koska digitaalisuudella voi olla positiivisten vastuullisuusvaikutustensa lisäksi myös haittapuolia, aihepiiri vaatii organisaatioilta monipuolista analyysia teknologiaa, dataa ja digitaalisuutta kehitettäessä ja käytettäessä. Kehittyvä digilainsäädäntö luo digitaaliselle vastuullisuudelle perustan, ja erilaiset digitaalisen vastuullisuuden viitekehykset voivat auttaa organisaatioita sen kehittämisessä. Myös tämä opinnäytetyö tarjoaa esimerkkejä sekä konkreettisista käytännön toimenpiteistä että malleista digitaalisen vastuullisuuden toteuttamisen ja siitä raportoinnin tueksi.