Koliman leirikeskuksen muutossuunnitelma

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella muutokset Koliman leirikeskuksena toimivaan rakennukseen, joka on alun perin palvellut asukkaita kansakouluna. Rakennuksen perustamishistoria ulottuu 1890-luvulle, jolloin koulurakennus rakennettiin koulupiiriin kuuluvien talollisten lahjoittamilla rakennustarpeilla. Kolimajärven rannalla sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1896 ja koulutoimintaa siellä pidettiin yllä aina vuoteen 1968 saakka. Koulun lakkauttamisen jälkeen rakennus on palvellut Viitasaaren kaupungin kautta erityisesti lapsia ja nuoria leiritoiminnassa. Rakennus ja paikka ovat yhä kaupungin omistuksessa ja se on erittäin suosittu vuokrauskohde. Käyttäjinä on niin yrityksiä, yhteisöjä kuin yksityisiä henkilöitä, jotka vuokraavat kohdetta muun muassa virkistys-, juhla ja leirikäyttöön. Rakennuksen käyttö rajoittuu kesäaikaan; huhtikuusta lokakuulle.

Työn tilaajana toimi Viitasaaren kaupungin elinympäristön ja asumisen palvelualue. Opinnäytetyön tehtävänä ja tavoitteena oli perehtyä koulurakennuksen historiaan ja sen suojelumääräykseen sekä laatia Koliman leirikeskuksesta luonnostasoiset muutossuunnitelmat. Suunnittelutyön pohjustukseksi tutkittiin kansakoulurakennusten historiaa ja arkkitehtuuria 1800-luvun lopulla ja perehdyttiin kouluhallituksen rooliin ja sen tuottamiin mallipiirustuksiin, joiden mukaan Koliman kansakoulu on rakennettu. Lähtötietoina hyödynnettiin myös kansakoulun perustamispöytäkirjojen merkintöjä ja koulun lakkauttamisen jälkeen eri lautakuntien alla toimineiden kokousten asiakirjoja sekä Keski-Suomen Museon asiantuntijuutta. Työssä tuotettujen suunnitelmien tavoitteena oli laajentaa rakennuksen käyttömahdollisuuksia niin, että se palvelisi jatkossa kohteen käyttäjiä entistä monipuolisemmin ja laadukkaasti erilaisissa tilaisuuksissa.

Lopputuloksena saatiin aikaan monipuolinen historiaselvitys sekä luonnostasoiset arkkitehtisuunnitelmat rakennuksen muuttamisesta toimivammaksi ja käyttäjälähtöiseksi vuokrakohteeksi. Suunnitelmissa huomioitiin maisemahistoriallisesti merkittävä ympäristö, rakennuksen ja paikan kulttuurihistoriallinen tausta sekä rakennustaiteellinen arkkitehtuuri. Suunnitelmissa tutkittiin myös rakennuksen kalustettavuutta erilaisten tilaisuuksien näkökulmasta. Uusien suunnitelmien myötä rakennuksen tilallinen sijoittelu selkeni ja jokaiselle toiminnalle saatiin omat huonetilat. Muutokset julkisivuissa kunnioittavat hienotunteisesti alkuperäistä arkkitehtuuria ja niiden myötä rakennuksen käyttö laajenee kohti puutarhaa ja pihan erilaisia toimintoja. Tällä opinnäytetyöllä ja tuotetuilla suunnitelmilla on erityistä merkitystä, kun kohteen korjaushanketta viedään myöhemmin eteenpäin.