Hoitotyön ammattilaisten kokemukset myötätuntouupumuksesta

Abstract

Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus hoitotyön ammattilaisten myötätuntouupumuksen kokemuksista. Kansainvälisistä tietokannoista valittiin aineistoksi 13 hoitotieteellistä, vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Sisällönanalyysin tuloksena muodostui seitsemän yläluokkaa: myötätuntouupumukselle altistavat tekijät potilassuhteissa, myötätuntouupumukselle altistavat tekijät organisaatiossa, myötätuntouupumuksen kielteiset vaikutukset hoitajaan, myötätuntouupumuksen kielteiset vaikutukset hoitajan ammatillisuuteen, myötätuntouupumukselta suojautuminen yksilötasolla, myötätuntouupumukselta suojaavat tekijät työssä sekä uran vaiheen ja koulutuksen merkitys myötätuntouupumuksen kokemuksille.

Myötätuntouupumus on auttajien työperäistä kuormitusta, jossa myötätunnon säätely epäonnistuu. Tämä on erityisen ongelmallista siksi, että auttamistyössä myötätunto on elimellinen osa työtä. Myötätuntouupumuksen katsotaan olevan erityisesti hoitotyössä läsnä mahdollisesti siksi, että myötätunnon katsotaan olevan niin keskeinen osa hoitotyötä.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset myötätuntouupumuksen kokonaisvaltaisista vaikutuksista hoitajan hyvinvointiin olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Samoin esimerkiksi potilaita kohtaan tunnetun myötätunnon väheneminen ja potilaiden välttely myötätuntouupumuksen myötä tuki aiempaa tutkimustietoa. Uutta tietoa oli, että myötätuntouupumus vähensi hoitajien myötätuntoisuutta myös yksityiselämässä. Monet myötätuntouupumuksen riskitekijät, kuten uran varhainen vaihe ja erilaiset organisaatioon liittyvät tekijät kuten resurssien niukkuus, ovat tulleet esiin myös aiemmassa tutkimuksessa. Aineistossa tuli esiin vertaistuen merkitys hoitajille sekä tarve sille, että organisaation johto välittää hoitajien hyvinvoinnista. Hoitajia voisi suojata myötätuntouupumukselta esimerkiksi uran varhaiseen vaiheeseen ajoitetut koulutusinterventiot myötätuntouupumuksesta sekä jatkuva, säännöllinen, työnantajan fasilitoima työnohjaus.

Compassion fatigue (CF) is professional helpers’ work-related stress in which the helper’s ability to regulate their compassion fails. This is problematic because compassion is an essential part of such professions. CF is considered to be particularly present in nursing because compassion is such an integral part of the profession.

The aim of this study was to explore nurses’ experiences of compassion fatigue. The purpose was to provide information on how CF appears in the nursing profession and what consequences it has on nurses. The study was conducted as a narrative literature review. The data were collected from the literature and consisted of thirteen peer-reviewed nursing science research papers. The data were analysed with inductive content analysis. Results consisted of both factors exposing the nurse to CF and protecting the nurse from CF, the negative effects of CF on the nurse and the roles of the phase of one’s career and education in experiences of CF.

The results showed that compassion fatigue had comprehensive effects on nurses’ well-being and a variety of negative effects on nurse-patient relationships. These findings aligned with prior research. The results showed that CF also lessened compassion nurses felt in their private lives, which was new information. In the data emerged the nurses’ need for peer support and for organizations to care for their well-being. Nurses' compassion fatigue could possibly be prevented by e.g. education interventions in the early stage of their career and employer-facilitated supervising.