Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot yksityis- ja perhe-elämän suojan loukkauksesta

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee Suomen saamia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta yksityis- ja perhe-elämän suojan loukkauksesta. Työssä tarkastellaan Euroopan ihmisoikeussopimusta ja sen suhdetta kansalliseen lainsäädäntöön sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävää sopimuksen määrittelemien oikeuksien valvontaelimenä. Tarkemmassa käsittelyssä on sopimuksen artikla 8, joka määrittelee oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Tutkimuksen tarkoituksena on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapausten kautta selvittää, mitkä ovat ne ongelmakohdat kansallisessa laintulkinnassa ja viranomaismenettelyssä, jotka ovat aiheuttaneet artiklan 8 loukkauksen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 8 mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän sekä kodin ja kirjeenvaihdon kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa mielivaltaisesti puuttua artiklan turvaamaan oikeuteen. Turvattu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan viranomaisten puuttuminen on mahdollista, mikäli se on kansallisen lain sallimaa, sille on oikeutettu tarkoitus tai se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Voidaan todeta, että artikla asettaa valtiolle negatiivisen velvollisuuden olla puuttumatta siinä turvattuun oikeuteen, mutta myös positiivisen velvollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin oikeuden turvaamiseksi.

Työ on lainopillinen tutkimus, jossa lähteinä ovat aiheeseen perehtynyt kirjallisuus, lainsäädäntö ja lainvalmisteluasiakirjat. Pääroolissa työssä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot, joissa on todettu artiklan 8 loukkaus.

Päätuloksena voidaan todeta, että Suomessa artiklaa 8 loukkaavien tapausten taustalla on usein kansallisen lainsäädännön laatu. Laki, joka oikeuttaa viranomaisten puuttumisen artiklan 8 tur-vaamaan oikeuteen, tulee olla riittävän selkeä ja täsmällinen, ajan tasalla suhteessa yhteiskunnassa tapahtuneisiin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin, sekä suojata yksilö viranomaisten mielivaltaiselta puuttumiselta oikeuteen. Tämän lisäksi artiklan 8 loukkauksen on aiheuttanut valtion epäonnistuminen sille asetetun positiivisen velvollisuuden toteuttamisessa. Positiivinen velvollisuus kattaa myös kilpailevien etujen tasapainottamisen, niin eri yksilöiden välillä, kuin yksilön edun suhteessa julkiseen etuun.

The thesis examines the judgments given to Finland by the European Court of Human Rights concerning the violation of right to respect for private and family life. The topics discussed are the European Convention of Human Rights with respect to the domestic legislation and the mission of the European Court of Human Rights as a supervisor of the rights determined in the Convention. The main perspective is the right to respect for private and family life which is determined in the article 8 of the Convention. By examining the judgments the aim is to find out which are the problematic aspects in domestic legislation or official proceedings which have caused a violation of article 8 of the Convention.

According to the article 8 everyone has the right to respect for private and family life, home and correspondence. There shall not be interference by a public authority with the exercise of this right. However, the rights are not absolute in that it may be acceptable for public authorities to interfere with the rights in case the interference is in accordance with law, necessary in democratic society or pursuits the legitimate aim. Thus, the article 8 sets a negative obligation not to interfere arbitrarily with a person’s rights but there may be a positive obligation inherent in effective respect for the values it contains.

The thesis is a juridical study with the reference to relevant literature, legislation and the law drafting documents. In the main role are the judgments given to Finland, where the Court has found a violation of the article 8.

As a conclusion it can be stated that the reason behind the violation of the article 8 in Finland is often the quality of the domestic law. The act which allows interference by the public authority must be sufficiently precise, up-to-date in relation to the social and technological changes in society and contain a measure of protection against arbitrariness by public authorities. Furthermore the violation of article 8 can be a result of unsuccessful implementing of the state’s positive obligation and striking a fair balance between the competing interests of individuals and the general interest of the community.