Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot yksityis- ja perhe-elämän suojan loukkauksesta
Pieniniemi, Sara-Fiia (2014)
Pieniniemi, Sara-Fiia
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121519791
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121519791
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee Suomen saamia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta yksityis- ja perhe-elämän suojan loukkauksesta. Työssä tarkastellaan Euroopan ihmisoikeussopimusta ja sen suhdetta kansalliseen lainsäädäntöön sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävää sopimuksen määrittelemien oikeuksien valvontaelimenä. Tarkemmassa käsittelyssä on sopimuksen artikla 8, joka määrittelee oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Tutkimuksen tarkoituksena on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapausten kautta selvittää, mitkä ovat ne ongelmakohdat kansallisessa laintulkinnassa ja viranomaismenettelyssä, jotka ovat aiheuttaneet artiklan 8 loukkauksen.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 8 mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän sekä kodin ja kirjeenvaihdon kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa mielivaltaisesti puuttua artiklan turvaamaan oikeuteen. Turvattu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan viranomaisten puuttuminen on mahdollista, mikäli se on kansallisen lain sallimaa, sille on oikeutettu tarkoitus tai se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Voidaan todeta, että artikla asettaa valtiolle negatiivisen velvollisuuden olla puuttumatta siinä turvattuun oikeuteen, mutta myös positiivisen velvollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin oikeuden turvaamiseksi.
Työ on lainopillinen tutkimus, jossa lähteinä ovat aiheeseen perehtynyt kirjallisuus, lainsäädäntö ja lainvalmisteluasiakirjat. Pääroolissa työssä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot, joissa on todettu artiklan 8 loukkaus.
Päätuloksena voidaan todeta, että Suomessa artiklaa 8 loukkaavien tapausten taustalla on usein kansallisen lainsäädännön laatu. Laki, joka oikeuttaa viranomaisten puuttumisen artiklan 8 tur-vaamaan oikeuteen, tulee olla riittävän selkeä ja täsmällinen, ajan tasalla suhteessa yhteiskunnassa tapahtuneisiin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin, sekä suojata yksilö viranomaisten mielivaltaiselta puuttumiselta oikeuteen. Tämän lisäksi artiklan 8 loukkauksen on aiheuttanut valtion epäonnistuminen sille asetetun positiivisen velvollisuuden toteuttamisessa. Positiivinen velvollisuus kattaa myös kilpailevien etujen tasapainottamisen, niin eri yksilöiden välillä, kuin yksilön edun suhteessa julkiseen etuun.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 8 mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän sekä kodin ja kirjeenvaihdon kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa mielivaltaisesti puuttua artiklan turvaamaan oikeuteen. Turvattu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan viranomaisten puuttuminen on mahdollista, mikäli se on kansallisen lain sallimaa, sille on oikeutettu tarkoitus tai se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Voidaan todeta, että artikla asettaa valtiolle negatiivisen velvollisuuden olla puuttumatta siinä turvattuun oikeuteen, mutta myös positiivisen velvollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin oikeuden turvaamiseksi.
Työ on lainopillinen tutkimus, jossa lähteinä ovat aiheeseen perehtynyt kirjallisuus, lainsäädäntö ja lainvalmisteluasiakirjat. Pääroolissa työssä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot, joissa on todettu artiklan 8 loukkaus.
Päätuloksena voidaan todeta, että Suomessa artiklaa 8 loukkaavien tapausten taustalla on usein kansallisen lainsäädännön laatu. Laki, joka oikeuttaa viranomaisten puuttumisen artiklan 8 tur-vaamaan oikeuteen, tulee olla riittävän selkeä ja täsmällinen, ajan tasalla suhteessa yhteiskunnassa tapahtuneisiin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin, sekä suojata yksilö viranomaisten mielivaltaiselta puuttumiselta oikeuteen. Tämän lisäksi artiklan 8 loukkauksen on aiheuttanut valtion epäonnistuminen sille asetetun positiivisen velvollisuuden toteuttamisessa. Positiivinen velvollisuus kattaa myös kilpailevien etujen tasapainottamisen, niin eri yksilöiden välillä, kuin yksilön edun suhteessa julkiseen etuun.