Lähiesihenkilöiden työn veto- ja pitovoimatekijät vanhustenhuollossa : kartoittava kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vanhustyön lähiesihenkilöiden työn veto- ja pitovoimatekijöitä vertaamalla niitä Vanhustyön vetovoimamalliin. Tavoitteena oli saada kokonaisvaltainen näkemys lähiesihenkilöiden kokemasta veto- ja pitovoimasta työssään sekä selvittää keinoja, joilla niitä voidaan parantaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lähiesihenkilöiden korkea vaihtuvuus asettaa haasteita organisaatioiden toiminnalle, koska lähiesihenkilöiden rooli on merkittävä koko työyhteisön hyvinvoinnille, hoidon laadulle ja organisaation tuottavuudelle. Vaikka viime vuosina on kiinnitetty enemmän huomiota henkilöstön työn veto- ja pitovoimaan, on vanhustyön lähiesihenkilöiden näkökulmasta aiheesta tehty vasta vähän tutkimuksia.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kartoittavaa kirjallisuuskatsausta, joka soveltui hyvin niukasti tutkittuun aiheeseen. Aineisto kerättiin viidestä eri terveydenhuoltoalan tietokannoista: Medic, Cinahl, PubMed, Cochrane ja ProQuest Central. Tietokanta- ja manuaalisen haun tuloksista, katsaukseen valittiin 10 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia.

Aineisto analysoitiin sekä deduktiivisesti että induktiivisesti. Deduktiivisen analyysin tulosten perusteella tunnistettiin lähiesihenkilöiden veto- ja pitovoimatekijöiksi Vanhustyön vetovoimamallin kahdeksan tekijän; arvostus, henkilöstöresurssit, joustavat työelämä ratkaisut, osaava ja henkilöstöä tukeva johtaminen, perehdyttäminen, toimiva ja hyvinvoiva työyhteisö, ulkoinen viestintä sekä vahva ammattiosaaminen ja työn kehittäminen. Induktiivisessa analyysissä tunnistettiin kolme teemaa; lähiesihenkilön omat ominaisuudet, työn sisältö ja mielekkyys sekä palkka ja työsuhde-edut. Näitä yhdellätoista eri tekijällä on vaikutusta vanhustyön lähiesihenkilön työn veto- ja pitovoimaan ja niitä voidaan tarkastella eri ulottuvuuksien kautta; lähiesihenkilön, organisaation, yhteiskunnan. Ulottuvuuksien kokonaisvaltainen huomioiminen on tärkeää pyrittäessä parantamaan lähiesihenkilöiden työn veto- ja pitovoimaa. Vaikka Vanhustyön vetovoimamalli tarjoaa hyödyllisen viitekehyksen, se ei kata kaikkia lähiesihenkilöiden työn kannalta merkityksellisiä tekijöitä. Näiden tulosten perusteella voidaan harkita mallin täydentämistä lähiesihenkilöiden työn veto- ja pitovoiman vahvistamiseksi.