Pellettiä pitkäkorville : rehupelletin kokeellinen valmistus myllytuotannon sivuvirroista

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin, voiko myllytuotannon sivuvirroista valmistaa tuotantokaneille rehupellettiä. Valmistuksen lisäksi tarkoituksena oli saada myös ravitsevaa, kasvavien kanien ravitsemukselliset tarpeet täyttävää väkirehua. Tutkimuksen taustalle kerättiin teoriatietoa kanin ruokinnasta ja ruoansulatuksesta. Näitä tietoja hyödynnettiin rehureseptin kehittelyssä.

Myllytuotannosta syntyvien sivuvirtojen saaminen opinnäytetyössä tehtyyn reseptikokeiluun oli helppoa. Kokeilussa käytettiin kaurankuorijauhoa, vehnälesettä, hamppurouhetta ja rypsirouhetta. Reseptiä ryhdyttiin valmistamaan juuri sivuvirroista, koska niitä olisi tulevaisuudessa joka tapauksessa yli tarpeen. Tämä oli innovatiivinen kehitystyö, jossa kokeiltiin, saisiko sivuvirroille uuden käyttö tarkoituksen.

Pellettiä valmistettiin ennalta laskettujen reseptien pohjalta kolme eri erää. Valmiiden rehuerien analyysitulosten perusteella voidaan todeta, että rehu oli kasvavien kanien ruokintaan liian rasvapitoista. Mikäli rehureseptissä yritettiin vähentää rasvapitoisuutta, raakavalkuaispitoisuus laski liian alas.

Ruokintakokeita ei koskaan päästy aloittamaan, koska oikeanlaista pellettiä ei kehitystyön aikana syntynyt. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin, jotta rehua varten löytyisi oikea seossuhde ja tarvittavat raaka-aineet. Se vaatisi, että rehuanalyysien tulisi olla tarkkoja ja edustavia valmistukseen käytettävistä rehueristä.

Lopputulemana saatiin kuitenkin lisää kirjallisuutta suomen kielellä tuotantokaneista ja tuotua todellista tietoa tämänkaltaisesta tuotantomuodosta. Kani on erittäin tehokas rehunkäyttäjä ja pystyy muuntamaan 20 prosenttia syömästään rehusta lihaksi, siksi kanin ruokinta oli hyvä kohde opinnäytetyössä tehdylle kokeilulle. Maailman tilannetta, etenkin omavaraisuutta, on hyvä miettiä ja kanien kasvatus elintarvikkeeksi on myös ekologista.