Hybridityön vaikutukset esihenkilöiden työhyvinvointiin
Romppanen, Paula; Sadinmaa, Sanna (2024)
Romppanen, Paula
Sadinmaa, Sanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404267935
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404267935
Tiivistelmä
Hybridityö on yleistynyt työnteon muotona viime vuosina. Tämän myötä on muodostunut tarve tutkia hybridityön vaikutuksia työhyvinvointiin. Hybridityö on vaikuttanut myös esihenkilötyöhön ja johtamiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hybridityön positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia esihenkilöiden työhyvinvointiin. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli yksityinen terveyspalveluita tuottava yritys. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin verkkomuotoisella Webropol-kyselylomakkeella syksyllä 2023. Kysely lähetettiin 77 esihenkilölle ja kyselyn vastausprosentti oli 44,16 %. Aineiston analyysissa hyödynnettiin Webropol-ohjelman raportointityökalua.
Työhyvinvointiin hybridityössä positiivisesti vaikuttavia tekijöitä tunnistettiin useita. Esihenkilöt kokivat hybridityön mielekkääksi ja työn imua koettiin enemmän hybridityössä kuin perinteisessä toimistotyössä. Vapaa-ajan ja hybridityön yhteensovittaminen oli esihenkilöiden mielestä vaivatonta. Työyhteisön yhteishenki hybridityössä koettiin hyvänä ja sosiaalinen vuorovaikutus digitaalisilla alustoilla luontevana. Luottamus esihenkilöiden ja alaisten välillä koettiin hyväksi. Organisaation tiedonkulku ja viestintä oli toimivaa, sekä roolit ja vastuut selkeitä hybridityössä. Nämä olivat yhteydessä useisiin työhyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Hybridityössä negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin taukojen vähentyminen ja työpäivien venyminen kotona työskenneltäessä. Lisäksi haasteita oli työpisteen fyysisessä ergonomiassa ja käytössä olevien työvälineiden toimivuudessa. Myös hybridityön myötä lisääntyneitä tuki- ja liikuntaelinoireita esiintyi.
Toimeksiantajaorganisaatio voi hyödyntää tutkimustuloksia kehittämistyössään. Lisäksi tutkimuksemme tuloksia voidaan hyödyntää suuntaa antavina hybridityön työhyvinvoinnin kehittämisessä myös muun alan organisaatioissa. Näiden tutkimustulosten mukaan esihenkilöiden työhyvinvointia hybridityössä voitaisiin edistää panostamalla työpisteen fyysiseen ergonomiaan sekä työvälineisiin. Kouluttamalla esihenkilöitä itsensä johtamisen taidoissa ja työajanhallinnassa, voitaisiin vaikuttaa työpäivien venymisestä ja taukojen vähentymisestä aiheutuviin työhyvinvointivaikutuksiin.
Työhyvinvointiin hybridityössä positiivisesti vaikuttavia tekijöitä tunnistettiin useita. Esihenkilöt kokivat hybridityön mielekkääksi ja työn imua koettiin enemmän hybridityössä kuin perinteisessä toimistotyössä. Vapaa-ajan ja hybridityön yhteensovittaminen oli esihenkilöiden mielestä vaivatonta. Työyhteisön yhteishenki hybridityössä koettiin hyvänä ja sosiaalinen vuorovaikutus digitaalisilla alustoilla luontevana. Luottamus esihenkilöiden ja alaisten välillä koettiin hyväksi. Organisaation tiedonkulku ja viestintä oli toimivaa, sekä roolit ja vastuut selkeitä hybridityössä. Nämä olivat yhteydessä useisiin työhyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Hybridityössä negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin taukojen vähentyminen ja työpäivien venyminen kotona työskenneltäessä. Lisäksi haasteita oli työpisteen fyysisessä ergonomiassa ja käytössä olevien työvälineiden toimivuudessa. Myös hybridityön myötä lisääntyneitä tuki- ja liikuntaelinoireita esiintyi.
Toimeksiantajaorganisaatio voi hyödyntää tutkimustuloksia kehittämistyössään. Lisäksi tutkimuksemme tuloksia voidaan hyödyntää suuntaa antavina hybridityön työhyvinvoinnin kehittämisessä myös muun alan organisaatioissa. Näiden tutkimustulosten mukaan esihenkilöiden työhyvinvointia hybridityössä voitaisiin edistää panostamalla työpisteen fyysiseen ergonomiaan sekä työvälineisiin. Kouluttamalla esihenkilöitä itsensä johtamisen taidoissa ja työajanhallinnassa, voitaisiin vaikuttaa työpäivien venymisestä ja taukojen vähentymisestä aiheutuviin työhyvinvointivaikutuksiin.