OCT-kuvantaminen ja glaukooma : kooste optometristeille silmän valokerroskuvan valintaan, kun asiakkaalla on glaukooma
Herrala, Sini; Mäkinen, Amanda (2024)
Herrala, Sini
Mäkinen, Amanda
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404257900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404257900
Tiivistelmä
Väestön ikääntyessä glaukooma on entistä yleistyvämpi silmäsairaus. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten silmän valokerroskuvausta eli OCT-kuvantamista voidaan hyödyntää, kun asiakkaalla tiedetään olevan glaukooma tai epäillään glaukoomaa ja koota tuloksista selkeä suomenkielinen yhteenveto. Työn tarkoituksena oli lisätä tietoa ja näin myös varmuutta ja osaamista oikeanlaisen OCT-kuvan valintaan, kun asiakkaalla on glaukooma tai epäillään glaukoomaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena scoping-menetelmää käyttäen. Aineistohaku toteutettiin syksyn 2023 ja kevään 2024 aikana. OCT:n hyödyntämisestä glaukooman tunnistamisessa ja seurannassa löytyi paljon aineistoa, joista opinnäytetyöhön valittiin tutkimuskysymyksien pohjalta kriteerit täyttäneet kuusi julkaistua artikkelia. Valitut aineistot olivat optisen alan artikkeleita, joissa käsiteltiin OCT-kuvantamista sekä glaukoomaa. Aineistosta ilmeni, että glaukooman yhteydessä OCT:lla kuvannetaan tyypillisesti näköhermon päätä, makulaa sekä hermosäiekerrosta, joiden tulkinnassa hyödynnetään laitteiston luomaa analyysiä.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin OCT-kuvantamislaitteen historiaa ja käyttötarkoitusta. Tämän lisäksi käsiteltiin verkkokalvon rakennetta ja toimintaa sekä glaukoomaa ja glaukooman aiheuttamia muutoksia verkkokalvolla. Tutkimusosuudessa analysoitiin valittujen aineistojen sisältöä ja tehtiin niistä johtopäätöksiä. Pohdintaan koottiin yhteenveto saaduista tuloksista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että silmän valokerroskuvaus on hyvä apu osana glaukooman seurantaa, mutta yksinään se ei riitä. Glaukooma on usein hitaasti etenevä ja täten vaikeasti diagnosoitava sairaus, joka johtaa pahimmassa tapauksessa näkövammaisuuteen tai jopa sokeuteen. Sen vuoksi on tärkeää, että optometristit osaavat tunnistaa mahdolliset glaukoomamuutokset valokerroskuvista sekä valita oikeanlaisen kuvantamisohjelman glaukoomaa epäillessään.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena scoping-menetelmää käyttäen. Aineistohaku toteutettiin syksyn 2023 ja kevään 2024 aikana. OCT:n hyödyntämisestä glaukooman tunnistamisessa ja seurannassa löytyi paljon aineistoa, joista opinnäytetyöhön valittiin tutkimuskysymyksien pohjalta kriteerit täyttäneet kuusi julkaistua artikkelia. Valitut aineistot olivat optisen alan artikkeleita, joissa käsiteltiin OCT-kuvantamista sekä glaukoomaa. Aineistosta ilmeni, että glaukooman yhteydessä OCT:lla kuvannetaan tyypillisesti näköhermon päätä, makulaa sekä hermosäiekerrosta, joiden tulkinnassa hyödynnetään laitteiston luomaa analyysiä.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin OCT-kuvantamislaitteen historiaa ja käyttötarkoitusta. Tämän lisäksi käsiteltiin verkkokalvon rakennetta ja toimintaa sekä glaukoomaa ja glaukooman aiheuttamia muutoksia verkkokalvolla. Tutkimusosuudessa analysoitiin valittujen aineistojen sisältöä ja tehtiin niistä johtopäätöksiä. Pohdintaan koottiin yhteenveto saaduista tuloksista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että silmän valokerroskuvaus on hyvä apu osana glaukooman seurantaa, mutta yksinään se ei riitä. Glaukooma on usein hitaasti etenevä ja täten vaikeasti diagnosoitava sairaus, joka johtaa pahimmassa tapauksessa näkövammaisuuteen tai jopa sokeuteen. Sen vuoksi on tärkeää, että optometristit osaavat tunnistaa mahdolliset glaukoomamuutokset valokerroskuvista sekä valita oikeanlaisen kuvantamisohjelman glaukoomaa epäillessään.