Intraoperatiivisen säteilytyöskentelyn perehdytysmalli Oulun yliopistollisen sairaalan Leikkaus- ja anestesiakeskukselle

Abstract

Kuvantamisohjattu kirurgia on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Menetelmän yleistyminen johtuu pääasiassa teknologian kehityksestä, joka on mahdollistanut uusien kuvantamismenetelmien käyttöönottamisen. Kuvantamisohjatun kirurgian etuna on reaaliaikainen näkymä potilaan anatomiaan, mikä mahdollistaa tarkemman toimenpiteen suunnittelun ja toteutuksen. Kuvantamisohjatun kirurgian yleistyminen on lisännyt myös mini-invasiivisten toimenpiteiden määrää, joka näkyy potilaan kokemana pienempänä haittana ja komplikaatio riskinä sekä lyhyempinä sairaala jaksoina. Kuvantamisohjattu kirurgia on tuonut mukanaan myös haasteita. Kuvantamisohjattu kirurgia käyttää kuvan muodostuksessa hyödykseen ionisoivaa säteilyä kuten röntgensäteilyä, joka on ihmisille haitallista. Röntgensäteilyn haitallisuus johtuu sen kyvystä vaurioittaa soluperimää eli DNA:ta, mikä voi johtaa solujen mutaatioihin ja kasvainsairauksiin. Säteilyn haitallisuuden vuoksi lääketieteellinen säteilykäyttö on luvanvaraista toimintaa, jota säätelee säteilylaki (859/ 2018) ja sitä täydentävät asetukset. Säteilynkäyttöä valvoo Säteilyturvakeskus (STUK) ja Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Edellä mainitut normisto määrittää säteilytyöntekijöiksi luokiteltavien työntekijöiden osaamisvaatimukset. Kuvantamisohjatussa kirurgiassa näiden osaamisvaatimusten huomiointi on tärkeässä roolissa turvallisen säteilytyöskentelyn takaamiseksi.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli luoda Oulun yliopistollisen sairaalan, Leikkaus- ja anestesiakeskukselle intraoperatiivisen säteilytyöskentelyn perehdytysmalli. Kehittämistyönä toteutettiin työn esiselvitys ja suunnitteluvaihe, perehdytysmallin käyttöönottoon saakka. Kehittämistyön tavoitteena oli lisätä intraoperatiiviseen säteilytyöskentelyyn osallistuvien työntekijöiden työnhallinnan tunnetta, sujuvoittaa salitoimintaa, vähentää henkilökunnan- ja potilaan säteilyaltistusta sekä antaa valmiuksia tulevaisuuden säteilytyöskentelylle, jossa kirurginen kuvantaminen entisestään monipuolistuu. Kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Osana kehittämistyötä toteutettiin hoitohenkilökunnan säteilytyöskentelyosaamisen lähtötasokartoitus (n=69), jonka tarkoituksena oli tuottaa tietoa kehittämisen tueksi. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella syys-lokakuussa 2023 ja analysoitiin SPSS ohjelmalla.

Tutkimusaineiston perusteella leikkaussalissa työskentelevällä hoitohenkilökunnalla on puutteita säteilytyöskentelyosaamisessa. Laiteosaamisen teemassa osaamisvajetta oli havaittavissa eniten. Aineiston syvällisempi tarkastelu osoitti, että henkilökunnan arvio omasta osaamisesta, ei kohdannut todennetun osaamisen kanssa. Osaamisen kehittämiseksi ja syventämiseksi kehittämistyön tuotoksena syntyi intraoperatiivisen säteilytyöskentelyn perehdytysmalli, joka sisältää säteilytyöskentelyn perehdytyskortit, intraoperatiivisen säteilytyöskentelyn prosessikuvauksen sekä esityksen hoitohenkilökunnan jakamisesta säteilytyöskentelyä ohjaaviin tasoluokkiin. Kehittämistyön jatko kehittämiskohteena olisi mielenkiintoista selvittää, millaista säteilytyöskentelyopetusta ammattikorkeakouluilla on tarjota perioperatiiviseen hoitotyöhön suuntaaville opiskelijoille ja miten työantaja organisaatiot ovat vastanneet strategisesti vallitsevaan tilanteeseen, jossa kuvantamisohjattu kirurgia entisestää lisääntyy osana intraoperatiivista leikkaustoimintaa.