Maantiesiltojen hoidon ja ylläpidon hankinnat omaisuudenhallinnan näkökulmasta

Abstract

Siltojen hoidon laadussa on todettu olevan puutteita nykyisessä maanteiden hoitourakoiden hankinnassa. Väylävirasto on tunnistanut laadun parantamisen tarpeen ja käynnistänyt uuden palvelutasokuvauksen, Maantiesiltojen hoidon tuotekorttien, laatimisen. Pelkkä tuotekorttien käyttöönotto ei ratkaise hankintaan liittyviä ongelmia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa maanteiden hoitourakoiden hankinnasta muita siltojen hoitoon liittyviä parannustarpeita. 1.10.2024 käyttöönotettavat tuotekortit saatiin viimeisteltyä tutkimuksen aikana. Tutkimuksen jälkimmäinen osa käsittelee siltojen ylläpitourakoiden valmiutta vastaanottaa hoitourakoista niihin siirrettäviä töitä, tiedonkulun kehitystarpeita sekä muita omaisuuden-hallintaprosessiin liittyviä tarpeita omaisuudenhallinnan ja ennaltaehkäisevän kunnossapidon näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastatteluja, ryhmäkeskusteluja sekä kyselyä. Tutkimus kohdistui ainutlaatuiseen muutosprosessiin, eikä sen johtopäätöksiä voida sellaisenaan hyödyntää muiden hankintojen kehittämisessä. Tutkimuksesta voi kuitenkin olla hyötyä hankintaan liittyvää tutkimusta suunnittelevalle.

Maanteiden hoitourakoiden suurimmat haasteet liittyvät kireään kilpailutilanteeseen. Tilaaja voi joutua alentamaan tehtävä- ja määräluettelon määriä, jotta tavoitehintojen ylitysten suuruutta voidaan hillitä. Siltojen hoidon yksikkökustannukset ovat verrattain suuret ja sen määristä saatetaan tinkiä, koska se on pääosin luonteeltaan ennakoivaa kunnossapitoa, eikä sillä välttämättä nähdä suoraa vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Hoidon laiminlyönnin seuraukset eivät myöskään heijastu hoitourakkaan, vaan ne tulevat ilmi siltojen kunnon ennenaikaisena heikkenemisenä ja peruskorjauskustannusten kasvamisena. Hintatason ja sitä kautta hoidon laadun parantamiseksi laatulupauksia tulee kehittää yksiselitteisemmäksi ja arvioijasta riippumattomaksi, jolloin ne toimisivat myös urakanaikaisena ohjauskäytäntönä. Sanktio- ja bonusjärjestelmän käyttöä tulee yhtenäistää. Panostamalla itselleluovutuksen vaatimusten kehittämiseen voidaan kohdistaa valvontaresurssi vaikuttavammin. Väyläviraston tulee harkita myös erillisrahoitusta urakoiden valvontaresurssien lisäämiseksi.

Siltojen ylläpitourakoita on kehitetty ELY-keskuksissa ja niihin on syntynyt erilaisia käytänteitä ja hankintamalleja. Väyläviraston tahtotila on yhtenäistää hankintamallit, mutta hankinta-alueiden erojen takia voisi olla järkevämpää siirtyä kahden mallin politiikkaan. Maanteiden hoitourakoista siirtyvien kunnossapitotöiden korjausvelkaa on noin 20 miljoonaa euroa ja vuotuinen rahoitustarve on noin 7 miljoonaa euroa korjausvelan poistamiseksi kymmenen vuoden aikana. Nyt rahoitukseen ja hankintoihin tehtävää muutosta tukemaan on rakennettava mittarit, joilla hankintojen rahoituksen ja prosessien toimivuus saadaan varmistettua ja ennaltaehkäisevän kunnossapidon vaikuttavuus näkyviin. Vuositarkastusjärjestelmän kustannukset ovat noin 1,5 miljoonaa euroa. Vuositarkastusjärjestelmän tarkoituksena on ollut auttaa urakoitsijaa hoidon toteuttamissa ja nyt merkittävä osa järjestelmän avulla inventoitavien vaurioiden korjaamisesta siirtyy siltojen ylläpitourakoihin. Siirtämällä vuositarkastukset erikseen tai ylläpitourakoissa hankittavaksi ja supistamalla hankittavan tiedon määrää, voitaisiin parantaa tiedon laatua. Tiedon hyödynnettävyyttä ylläpidon ohjelmoinnissa voidaan parantaa siirtämällä tietoa Harja-järjestelmästä Taitorakennerekisteriin.