Sosiaalisten tilanteiden pelko ja tanssi

Abstract

Opinnäytetyössäni tutkin sosiaalisten tilanteiden pelon ja tanssin yhteen kietoutumista Suomen tanssin kentällä. Sosiaalisten tilanteiden pelon näyttäytymisestä tanssin kentällä löytyy hyvin vähän kirjallista tietoa, joten koin tutkimuksen tarpeelliseksi. Tavoitteenani oli tutkia sosiaalisten tilanteiden pelon ilmenemistapojen lisäksi pelon vaikutusta tanssijoihin sekä tukikeinoja, joilla pelkoa voisi lievittää. Opinnäytetyöni on suunnattu tanssijoille ja tanssin ammattilaisille, jotka kohtaavat sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännitystä, paineita tai ahdistusta tanssin parissa toimiessaan. Kiinnostus aiheeseen on herännyt lukuisista keskusteluista, joissa on tavalla tai toisella noussut esiin tanssijoiden kokema sosiaalisten tilanteiden pelko tai voimakas jännitys. Työni tietoperusta muodostuu psykologian ja kasvatustieteen kirjallisuudesta ja tutkimuksista sekä erilaisista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tanssia käsittelevistä verkkolähteistä. Tietoperustassa käsitellään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja sen syntymistä, sosiaalisten tilanteiden pelon ilmenemistä koulumaailmassa, opettajan tuen merkitystä sekä sosiaalisten tilanteiden pelon vaikutusta oppijan kehitykseen. Tutkimukseni aineistonkeruumenetelmänä käytin puolistruktuoituja haastatteluja. Haastatteluihin osallistui neljä eri-ikäistä ja eri lähtökohdista tulevaa tanssijaa, joista yksi toimii tanssinopettajana. Haastattelujen keskeisimpiä tutkimuskohteita olivat sosiaalisten tilanteiden pelon ilmeneminen tanssin kentällä yksilölajeissa ja sosiaalisissa tansseissa, ikäluokittelun ja tasoluokkien esiin nostamat haasteet erilaisissa tanssiyhteisöissä, ammattilaisten kokema sosiaalisten tilanteiden pelko sekä apukeinojen löytäminen sosiaalisten tilanteiden pelkoa kokeville tanssijoille. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella sosiaalisten tilanteiden pelkoa ilmenee Suomen tanssin kentällä runsaasti sekä ammattilaisten että harrastajien kesken. Tuloksista voidaan päätellä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa pyritään useimmiten piilottamaan tanssijoiden keskuudessa, ja etenkin yksilölajien parissa toimivista tanssijoista voi olla hyvin haastavaa huomata oireilua. Haastatteluissa korostettiin tanssinopettajien mahdollisuuksia vaikuttaa oppilaiden kokemaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Tutkimukseni tarjosi itselleni monipuolisesti työkaluja tanssinopettajan työssä toimimiseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai sen oireita kokevien oppilaiden yksilöllisempään huomioimiseen ja opettamiseen. Tanssinopettajan kyky luoda turvallisempi tila yhdessä oppilaiden kanssa on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. On ollut hienoa huomata, että nykypäivänä turvallisemman tilan periaatteet löytyvät useimmista tanssikouluista ja aiheeseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän huomiota. Jatkotutkimusten mahdollisuuksia sosiaalisten tilanteiden pelon ja tanssin ilmiöön liittyen on runsaasti sen laajuudesta johtuen. Mielestäni olisi tärkeää tutkia sosiaalisten tilanteiden pelon näyttäytymistä etenkin tanssin ammattilaisten keskuudessa työhyvinvoinnin näkökulmasta tarkastellen.