Voimaharjoittelu ja baletti : Kohti kokonaisvaltaisesti terveempää balettikulttuuria

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkimme voimaharjoittelun psykofyysisiä vaikutuksia baletin lajiharjoitteluun. Baletissa ihannoitu vartalotyyppi on hoikka ja siro, joka luo tanssiin keveyden illuusiota. Voimaharjoitteluun kohdistuu yhä ennakkoluuloja tanssijoiden sekä opettajien keskuudessa, sillä sen pelätään kasvattavan ja jäykistävän lihaksia. Kiinnostuksemme aihetta kohtaan heräsi, kun pohdimme, millaisia asioita urheiluvalmennuksen puolelta olisi hyödyllistä tuoda baletin harjoitteluun. Näkemyksemme mukaan voimaharjoittelun tuominen osaksi baletin harjoittelua voisi vaikuttaa tanssijoiden positiivisen kehonkuvan muodostamiseen nuoruudessa. Työmme tavoitteena oli antaa konkreettisia ohjeita ja suosituksia balettitanssijan voimaharjoitteluun, jotta suunnitelmallisesta voimaharjoittelusta saataisiin keinoja kokonaisvaltaisesti terveempien tanssijoiden kasvattamiseen tulevaisuudessa.

Keräsimme työhömme tietoperustaa kirjallisista lähteistä liittyen voimaharjoitteluun sekä baletin lajianalyysiin. Lisäksi toteutimme asiantuntijahaastattelun, jossa saimme ajankohtaista tietoa Kansallisbaletin vastaavalta fysioterapeutilta Johanna Osmalalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella rakensimme kuuden viikon perusvoiman harjoitusohjelman, jonka testasimme käytännössä ensimmäisen vuoden baletinopettajaopiskelijoilla. Haastateltavia oli vain viisi, minkä vuoksi työn tuloksia ei voida yleistää. Työmme empiirisessä tutkimusosuudessa haastattelimme tutkimusryhmämme osallistujat ennen ja jälkeen harjoitusjakson suorittamisen. Halusimme keskittyä tutkimuksessamme tanssijoiden psykofyysisiin kokemuksiin voimaharjoittelusta konkreettisten suorituskykyä mittaavien testien sijaan. Tärkeitä haastatteluissa esille nousseita teemoja olivat muun muassa kehokäsitys baletissa sekä minäpystyvyyden tunne.

Tutkimuksemme tulokset vahvistivat käsityksiämme voimaharjoittelun vaikutuksista baletin lajiharjoitteluun sekä tanssijoiden psykofyysisiin kokemuksiin. Tutkimusryhmämme haastattelujen lisäksi saimme vahvistusta omiin pohdintoihimme Johanna Osmalan asiantuntijahaastattelusta. Saamamme tulosten mukaan balettitanssija voi hyötyä suunnitelmallisesta voimaharjoittelusta niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. Harjoittelujakson aikana tanssijat kokivat suorituskykyyn liittyvää kehitystä sekä voimakkuuden tunteen lisääntymistä, mikä heijastui osalla myös itseluottamukseen sekä minäpystyvyyden tunteeseen. Vastauksista selvisi, että tanssinopettajilla on hyvin erilaisia tapoja ohjata oppilaitaan oheisharjoitteluun. Haastatteluista nousi esille baletin negatiivinen vaikutus tanssijoiden käsitykseen omasta kehostaan. Toivomme, että tutkimuksemme lisäisi tietoisuutta voimaharjoittelun mahdollisuuksista osana baletin oheisharjoittelua ja olisi osana balettikulttuurin muutosta yhä terveempään ja kehomyönteisempään suuntaan.

In this thesis, we examine the psychophysical effects of strength training on ballet training. The ideal body type in ballet is slender and delicate, creating the illusion of lightness in dance. There are still prejudices among dancers and teachers regarding strength training, as there is fear it might lead to muscle growth and stiffness. Our interest in this topic arose when we considered what aspects from sports coaching could be beneficial to integrate into ballet training. We believe that incorporating strength training into ballet practice could positively influence the formation of a positive body image in youth. The aim of our work was to provide concrete guidelines and recommendations for strength training in ballet dancers, with the goal of fostering healthier dancers in the future through structured strength training.

We gathered theoretical background for our work from literary sources related to strength training and ballet analysis. Additionally, we conducted an expert interview where we received up-to-date information from the chief physiotherapist of the Finnish National Ballet, Johanna Osmala. Based on the literature review, we developed a six-week basic strength training program, which we tested practically on first-year ballet teacher students. We interviewed only five participants, so the results of the study cannot be generalized. In the empirical part of our work, we interviewed the participants of our study group before and after the training period. We wanted to focus on the psychophysical experiences of dancers with strength training rather than concrete tests measuring performance. Important themes that emerged in the interviews included body image in ballet and the sense of self-efficacy.

The results of our study confirmed our views on the effects of strength training on ballet training and dancers' psychophysical experiences. In addition to the interviews with our study group, we also gained further insights from the expert interview with Johanna Osmala. According to our results, ballet dancers can benefit from structured strength training both physically and mentally. During the training period, dancers experienced improvements in performance and an increase in the feeling of strength, which in some cases was also reflected in self-confidence and the sense of self-efficacy. The responses revealed that dance teachers have very different approaches to guiding their students in supplementary training. The interviews also highlighted the negative impact of ballet on dancers' perception of their own bodies. We hope that our study will raise awareness of the possibilities of strength training as part of ballet training and contribute to a healthier and more body-positive direction in ballet culture.