Kun hevonen muuttaa aktiivipihattoon : vaikutukset terveyteen ja hoidon tarpeeseen
Toivanen, Jenni (2024)
Toivanen, Jenni
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405059217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405059217
Tiivistelmä
Hevosten pitopaikat ovat muuttaneet muotoaan, kun tieto ja kiinnostus hevosten hyvinvoinnista on lisääntynyt. Perinteisten karsinatallien ja pihattojen rinnalle on tullut aktiivipihattoja. Aktiivipihatot tukevat perinteisiä pihattoja paremmin hevosten lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Hevosten omistajat voivat vältellä lajityypillisempään pitopaikkaan siirtymistä, koska pelkäävät hevosen loukkaantumista tai sairastumista. Tässä opinnäytetyössä tuotiinkin esille aktiivipihaton vaikutuksia, kun hevoset siirtyvät karsinatallista aktiivipihattoon. Toimeksiantajana työssä toimi Harjun oppimiskeskus, jonka kokemia muutoksia työssä tarkasteltiin.
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten Harjun oppimiskeskuksen eläinlääkärikustannukset olivat muuttuneet hevosten siirtyessä karsinatallista aktiivipihattoon vuonna 2019. Työssä tarkastelujakso oli yhteensä yksi vuosi eli puoli vuotta kumpaakin pitopaikkamuotoa. Kerätystä aineistosta tehtiin vertailutaulukko, jossa vertailtiin karsinatallin ja aktiivipihaton eläinlääkärikulujen muutoksia. Tuloksien tukena käytettiin asiantuntijalähteiden lisäksi omia havaintoja Harjun aktiivipihatolta.
Tuloksista saatiin selville, että ähkytapaukset olivat poistuneet kokonaan aktiivipihattoon siirtymisen jälkeen. Lisäksi aktiivipihatossa haavojen hoidot olivat vähentyneet hypoteesista poiketen. Karsinatallissa ollessa hevosilla ei ollut esiintynyt ontumia, kun taas aktiivipihattoon siirtymisen jälkeen ontumia alkoi esiintymään. Nämä lisäsivät hoitokustannuksia aktiivipihatossa merkittävästi. Kokonaisvertailussa eläinlääkärikustannukset kasvoivat hiukan suuremmiksi aktiivipihatossa.
Tuloksia tulee tarkastella kriittisesti, sillä tarkasteltu ajanjakso oli lyhyt ja vaikutti tulosten luotettavuuteen. Monien lähteiden ja tehtyjen havaintojen perusteella kuitenkin todettiin, että varsinkaan ähkytapauksia ei ollut enää esiintynyt, sillä hevoset saivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita aktiivipihatossa. Suolistosairauksista kärsiville hevosille tällainen pitopaikka voisikin olla ihanteellinen. Vaikka aktiivipihatto tuo mukanaan riskejä varsinkin tuki- ja liikuntaelimistön vaurioille, se on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta hyvä vaihtoehto.
Tutkimusta voitaisiin jatkaa laskemalla nykyistä pidemmältä ajalta eläinlääkärikulujen kehittymistä, jolloin saataisiin entistä luotettavampi tulos. Tämä olisi työläs mutta yksinkertainen toteuttaa, varsinkin, jos eläinlääkärilaskut olisi digitalisoitu. Yleisestikin hevosille suunnattu terveysrekisteri, johon kirjattaisiin kaikki toimenpiteet, helpottaisi hevosen terveyden seurantaa. Myös uusien hoitavien eläinlääkärien työ helpottuisi, kun sairashistoria olisi selkeästi saatavilla.
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten Harjun oppimiskeskuksen eläinlääkärikustannukset olivat muuttuneet hevosten siirtyessä karsinatallista aktiivipihattoon vuonna 2019. Työssä tarkastelujakso oli yhteensä yksi vuosi eli puoli vuotta kumpaakin pitopaikkamuotoa. Kerätystä aineistosta tehtiin vertailutaulukko, jossa vertailtiin karsinatallin ja aktiivipihaton eläinlääkärikulujen muutoksia. Tuloksien tukena käytettiin asiantuntijalähteiden lisäksi omia havaintoja Harjun aktiivipihatolta.
Tuloksista saatiin selville, että ähkytapaukset olivat poistuneet kokonaan aktiivipihattoon siirtymisen jälkeen. Lisäksi aktiivipihatossa haavojen hoidot olivat vähentyneet hypoteesista poiketen. Karsinatallissa ollessa hevosilla ei ollut esiintynyt ontumia, kun taas aktiivipihattoon siirtymisen jälkeen ontumia alkoi esiintymään. Nämä lisäsivät hoitokustannuksia aktiivipihatossa merkittävästi. Kokonaisvertailussa eläinlääkärikustannukset kasvoivat hiukan suuremmiksi aktiivipihatossa.
Tuloksia tulee tarkastella kriittisesti, sillä tarkasteltu ajanjakso oli lyhyt ja vaikutti tulosten luotettavuuteen. Monien lähteiden ja tehtyjen havaintojen perusteella kuitenkin todettiin, että varsinkaan ähkytapauksia ei ollut enää esiintynyt, sillä hevoset saivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita aktiivipihatossa. Suolistosairauksista kärsiville hevosille tällainen pitopaikka voisikin olla ihanteellinen. Vaikka aktiivipihatto tuo mukanaan riskejä varsinkin tuki- ja liikuntaelimistön vaurioille, se on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta hyvä vaihtoehto.
Tutkimusta voitaisiin jatkaa laskemalla nykyistä pidemmältä ajalta eläinlääkärikulujen kehittymistä, jolloin saataisiin entistä luotettavampi tulos. Tämä olisi työläs mutta yksinkertainen toteuttaa, varsinkin, jos eläinlääkärilaskut olisi digitalisoitu. Yleisestikin hevosille suunnattu terveysrekisteri, johon kirjattaisiin kaikki toimenpiteet, helpottaisi hevosen terveyden seurantaa. Myös uusien hoitavien eläinlääkärien työ helpottuisi, kun sairashistoria olisi selkeästi saatavilla.