Väkivallaton Vantaa – kokemuksia ja kehittämisideoita lähisuhdeväkivaltakoulutuksesta

Abstract

Vantaan kaupungin ja Vantaan turvakoti ry:n yhteistyönä toteutettiin vuosina 2020–2022 Väkivallaton Vantaa -kehittämishanke, minkä tavoitteena oli tunnistaa ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa sekä luoda Vantaalla työskenteleville yhteinen toimintamalli, välineistö ja palvelupolku ilmiön kanssa työskentelylle. Opinnäytetyö tehtiin hankkeeseen ja siinä selvitettiin hankkeen verkossa toteutetun perehdytys- ja puheeksiottokoulutuksen käyneiden työntekijöiden mielipiteitä koulutuksen hyödyllisyydestä suhteessa heidän omaan työhönsä, sekä heidän kehitysideoitaan koulutuksesta. Opinnäytetyössä keskityttiin lasten tai perheiden kanssa työskentelevien vastauksiin ja työn teoreettinen viitekehys muodostui lähisuhdeväkivaltailmiöstä, lähisuhdeväkivallan vaikutuksesta lapsiin sekä hyvän koulutuksen perusteista.

Opinnäytetyön tulokset pohjautuvat kyselytutkimuksen vastauksiin, kyselylomake laadittiin yhteistyössä Väkivallaton Vantaa -hankkeen kanssa. Lomake sisälsi sekä strukturoituja, että avoimia kysymyksiä, ja opinnäytetyössä käytettiin sovitusti avoimien kysymysten vastauksia. Saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä analyysilla.

Työntekijät kokivat koulutuksessa hyödyllisimmiksi muun muassa lähisuhdeväkivaltailmiön riskitekijöiden sekä lähisuhdeväkivallan tunnistamisen. Esiin nostettiin lähisuhdeväkivaltailmiöstä suoraan ja käytännönläheisesti puhuminen, ja koulutuksen koettiin syventävän työntekijöiden ymmärrystä ilmiön moniulotteisuudesta. Myös eri yhteistyötahojen koonti ja palveluohjaus koettiin tärkeänä, etenkin Vantaan palveluiden osalta. Koettiin, että saatiin erilaisia työkaluja ja kannustusta puheeksiottoon, sekä selkeitä keinoja ja sanoja oman työn tueksi. Myös lapsiin liittyvä koulutusosuus koettiin hyödyllisenä.

Kehittämisideoina nousi koulutusten järjestäminen eri kohderyhmille erikseen sekä koulutuksen vuorovaikutuksellisuuden ja toiminnallisuuden lisääminen. Vastauksissa todettiin koulutuksen olevan sisällöltään runsas ja tiivis, ja toivottiin koulutuksen jakamista pienempiin osiin, jolloin tietoa pystyisi omaksumaan paremmin. Osa vastaajista kiinnitti huomiota koulutuksen sisällöllisiin seikkoihin, kuten runsaaseen sisälukuun koulutusdioja läpikäytäessä. Koulutusmateriaaleja toivottiin myös pian saatavaksi omaan käyttöön. Osa työntekijöistä koki, ettei koulutuksessa ollut kehittämisen tarvetta, vaan koulutus oli juuri sellaiseen onnistunut ja kattava.

Opinnäytetyöstä saatujen tulosten avulla koulutuksen järjestäjät saavat tietoa koulutuksen vaikutuksista, hyödyistä ja mahdollisista kehittämishaasteista. Vaikka opinnäytetyö tehtiin Väkivallaton Vantaa -kehittämishankkeeseen, voidaan tuloksia jatkossa hyödyntää myös muiden lähisuhdeväkivaltakoulutuksen suunnittelussa. Jatkotutkimusehdotuksena on koulutuksen käyneiden työntekijöiden kokemukset koulutuksen hyödystä pidemmällä aikavälillä, kun koulutuksesta saatua tietoa on päästy soveltamaan omassa työssä.