Asumisen esteettömyys nyt ja tulevaisuudessa
Pohjola, Milla (2024)
Pohjola, Milla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405079713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405079713
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin nykypäivän asuinrakennusten esteettömyyttä ja sitä, miten esteettömyyttä tulisi kehittää tulevaisuutta ajatellen. Myös esteettömyyden lähihistoriaa sivuttiin lyhyesti, jotta saatiin tiivistetty käsitys esteettömyyden kehityksestä 1900-luvulta nykyaikaan asti. Esteettömyyttä käsiteltiin suunnittelun ja rakentamisen näkökulmasta: miten esteettömyys tulee huomioida suunnittelussa ja miten esteettömyyttä voidaan parantaa, sivuten samalla lyhyesti korjausrakentamisen näkökulmaa. Tavoitteena siis oli, että suunnittelijat ja rakentajat huomioisivat erilaiset ihmiset vielä paremmin sekä osaisivat tehdä jokaiselle sopivia ja turvallisia asuinrakennuksia. Opinnäytetyön teossa käytettiin tiedonhakua, joissa lähteinä olivat kirjat, nettilähteet, webinaarit, määräykset ja niihin liittyvät ohjeet. Esteettömyyden tulevaisuutta tarkasteltiin opinnäytetyön tekijän oman pohdinnan ja ideoinnin pohjalta eri näkökulmista.
Opinnäytetyössä esiteltiin, mitä pitäisi ottaa huomioon esteettömässä suunnittelussa ja miten esteettömyyttä voisi parantaa. Yhtenä varmana tuloksena voitiin pitää, että tekoäly on tulevaisuudessa jossain määrin myös esteettömyyden parantamisessa mukana. Yleinen ongelma, joka tulosten perusteella kävi ilmi, oli asenne esteettömyyttä kohtaan.
Johtopäätöksenä voidaan pitää, että esteettömyyden kehitys lähtee asenteen muutoksesta. Esteettömyyteen ei pidä suhtautua välinpitämättömästi, vaan pitää esteettömyyteen liittyvät asiat mielessä koko rakennusprojektin ajan. Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää esteettömyyden toteutumisen apuna, kun suunnitellaan asuinrakennuksia.
Opinnäytetyössä esiteltiin, mitä pitäisi ottaa huomioon esteettömässä suunnittelussa ja miten esteettömyyttä voisi parantaa. Yhtenä varmana tuloksena voitiin pitää, että tekoäly on tulevaisuudessa jossain määrin myös esteettömyyden parantamisessa mukana. Yleinen ongelma, joka tulosten perusteella kävi ilmi, oli asenne esteettömyyttä kohtaan.
Johtopäätöksenä voidaan pitää, että esteettömyyden kehitys lähtee asenteen muutoksesta. Esteettömyyteen ei pidä suhtautua välinpitämättömästi, vaan pitää esteettömyyteen liittyvät asiat mielessä koko rakennusprojektin ajan. Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää esteettömyyden toteutumisen apuna, kun suunnitellaan asuinrakennuksia.