Mentalisaation vahvistaminen perhetyössä

Abstract

Hyvä mentalisaatiokyky lisää todennäköisyyttä tulla ymmärretyksi ja ymmärtää toista, joten perheenjäsenten välisellä mentalisaatiolla on yhteys perheen hyvinvointiin. Opinnäytetyössämme lähdimme tutkimaan, miten mentalisaatiokykyä voidaan vahvistaa perhetyön kontekstissa. Valitsimme perhetyön toimintaympäristön, koska perhepalvelut työllistävät sosionomeja ja se on mahdollisesti myös meidän tuleva työkenttämme. Rajasimme opinnäytetyömme koskemaan sosiaalihuoltolain sekä lastensuojelulain mukaista perhetyötä.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla vanhempien mentalisaation vahvistamista perhetyössä. Tavoitteena oli koota yhteen tietoa, jota voivat hyödyntää etenkin perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset, mutta opinnäytetyömme on hyödyllinen kaikille perheiden ja lasten parissa työskenteleville tai alaa opiskeleville. Tutkimuskysymyksemme oli: “Miten vanhemman mentalisaatiokykyä voidaan vahvistaa perhetyössä?” Toteutimme opinnäytetyömme narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Päälähteinä käytimme mentalisaatioon orientoituneiden ammattilaisten kirjoittamia kirjoja sekä yhtä artikkelia. Toteutimme teoriaohjaavan temaattisen analyysin, jonka kautta saimme opinnäytetyömme tulokset.

Tuloksista käy ilmi, että vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistaminen perhetyössä on koko perhesysteemin huomioivaa, vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen paranemiseen tähtäävää työskentelyä. Keskeistä on vanhemmalle annettava psykoedukaatio ja siihen liittyvät käytännön esimerkit, joiden avulla vanhemman mentalisaatiotaidot ja reflektiivinen kyky voivat kehittyä. Tiedon ja taidon yhdistyessä vanhemman vuorovaikutus lastaan kohtaan paranee, mikä on yhteydessä lapsen suotuisaan kehitykseen ja toimii myös puskurina lapsen ei-toivottua käyttäytymistä vastaan.

Mentalisaatioon pohjautuva näkökulma sopii perhetyöhön hyvin. Aiempaa tutkimustietoa mentalisaatiosta sekä mentalisaatioon sisältyvästä reflektiivisyydestä ja reflektiivisestä vanhemmuudesta on paljon, mutta tutkimukset keskittyvät enimmäkseen äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Isän näkökulmien huomioiminen vaatisi lisää tutkimuksia. Tieteellistä tutkimusta tarvittaisiin lisää myös matalan kynnyksen palveluissa toteutetusta mentalisaatiopohjaisesta työskentelystä.