Vastuunmäärittämisasetus osana turvapaikkamenettelyä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston säätämästä vastuunmäärittämisasetuksesta, joka on Euroopan unionin asetuksena osana kaikkien sen jäsenvaltioiden turvapaikkamenettelyä. Opinnäytetyössä esitellään lyhyesti tavallisen turvapaikkaprosessin kulusta sekä yksityiskohtaisemmin vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesta turvapaikkaprosessista. Lisäksi työssä käsitellään vastuunmäärittämisasetuksen uudistusta, uudistusta ennen havaittuja ongelmia sekä niihin ehdotettuja ratkaisuja ja kansallisten toimijoiden Suomessa havaitsemia haasteita vastuunmäärittämisasetuksen mukaisessa turvapaikkaprosessissa.

Vastuunmäärittämisasetuksen mukaan yhden henkilön jättämästä yhdestä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on vastuussa ainoastaan yksi jäsenvaltio. Vastuunmäärittämisasetuksessa määritellään ne perusteet, joiden mukaan vastuuvaltio määräytyy. Vastuuvaltion määräytymiseen saattavat vaikuttaa jäsenvaltion turvapaikkamenettelyn ja vastaanotto-olosuhteiden puutteet, ihmisoikeudelliset seikat kuten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ja uhriutuminen sekä perheen yhtenäisyyden säilyttäminen.

Opinnäytetyön taustalla on suorittamamme ammattiharjoittelut Oulun poliisilaitoksen ulkomaalaistutkintaryhmässä sekä Pakolaisneuvonta ry:llä. Työskentelimme turvapaikkaprosessien parissa ja havaitsimme vastuunmäärittämisasetuksen soveltamisessa olevan käytännön haasteita ja ongelmia. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut kartoittaa näitä haasteita ja ongelmatilanteita sekä verrata niitä Euroopan unionin tasolla ja sidosryhmien toimesta havaittuihin haasteisiin ja ongelmatilanteisiin. Lisäksi tutkimuskysymyksiimme sisältyi vastuunmäärittämisasetuksen mukaisen turvapaikkaprosessin selittäminen. Opinnäytetyön tietoperustana on ensisijaisesti lainoppi jota on täydennetty aiheesta saatavilla olevalla kirjallisuudella, internetlähteillä ja viranomaislähteillä sekä suorittamistamme teemahaastatteluista saadulla materiaalilla, jonka avulla opinnäytetyöhön on saatu käytännön näkökulmia.

Päätuloksena voidaan todeta, että Euroopan yhteisöjen komission, sidosryhmäksi luettavan European Council of Refugees and Exiles:n sekä Suomen kansallisten toimijoiden havaitsemissa ongelmissa vastuunmäärittämisasetuksen soveltamiseen liittyen on yhtenäisyyksiä. Jatkotoimenpiteinä voisi olla kehitysehdotusten esittäminen havaittujen ongelmien pohjalta etenkin Suomen kansallisten toimijoiden näkökulmasta katsottuna sekä sen pohtiminen miten European Council of Refugees and Exciles:n ehdottama Dublin –asetuksen korvaava vastaava menetelmä voitaisiin käytännössä toteuttaa.

This thesis examined the regulation of the European parliament and the council establishing the criteria and mechanisms for determining the Member State responsible for examining an application for international protection lodged in one of the Member States by a third-country national or a stateless person and the contents of this regulation. The regulation, i.e. the Dublin regulation, is a part of asylum procedure in all of the member states of European Union. First the normal asylum process was shortly explained in this thesis and second the asylum process according to the Dublin Regulation was explained in detail. In addition this thesis covered the recast of the Dublin Regulation, the dilemmas detected leading to the recast of the Dublin Regulation with the suggested solutions as well as the challenges related to Dublin Regulation detected by national officials in Finland.

The Dublin Regulation states that only one member state is responsible for examining one person’s application for international protection. The criteria for determining the member state responsible are set in the Dublin Regulation. The criteria may be affected by deficiencies in the asylum procedure in the member states, by matters related to human rights and by the principle of processing together the applications of the members of one family.

Both authors completed the practical training at Refugee Advice Centre and at the asylum investigation group of the Oulu Police station. During these practical training periods it was observed that there were challenges and issues related to applying the Dublin Regulation. The aim of this thesis was to study these challenges and issues and also to compare if similar type of challenges and issues existed on the level of European Union and their interest groups. Theoretical background in this consisted of judicial sources. In addition, literature related to the topic, internet sources and officials’ sources were used. Furthermore, three interviews were conducted which provided practical aspects for the thesis.

As a main conclusion it can be stated that the problems and challenges detected by the European Union officials, the Council of Refugees and Exiles (ECRE) that is an interest group and the national officials in Finland are similar. As a possible topic for further study could be the presenting of solutions for the detected problems related to the Dublin Regulation.