The effects of imaging on patient outcome and care for pediatric patients with a blunt force trauma to the neck and torso : a systematized review of justified imaging practices

Abstract

Radiology plays a crucial role in emergency care for pediatric trauma patients, with accurate diagnosis reshaping treatment paths. However, the widespread use of computed tomography (CT) raises concerns about radiation exposure and unnecessary costs. To address this, it's imperative to balance the benefits of imaging with its risks, ensuring patient-centered, efficient, and equitable care. Effective trauma imaging not only aids diagnosis but also influences treatment decisions, impacting patient outcomes. While CT remains the gold standard for trauma imaging, concerns about overuse and radiation exposure persist. Recognizing the unique vulnerability of pediatric patients to radiation underscores the importance of justification and dose optimization in imaging protocols. Balancing the benefits of imaging with radiation risks is essential, with a focus on utilizing radiation-free options when feasible.

Purpose of the thesis was to identify the appropriate use of medical imaging in pediatric trauma patients who have suffered a blunt force trauma to the neck and/or torso so that radiation exposure is limited only to examinations that have a significant impact on the patient's treatment and prognosis. Method for the thesis was systematized literature review carried out by a sole author. Databases Medline, CINAHL and ScienceDirect were used to find relevant articles. Finally, 18 reports were included in the review. Results from each study were categorised, the data extracted and synthesised in a narrative form. All included articles went through a quality assessment process.

The results showed that regarding the justification for advanced imaging in pediatric blunt trauma cases, there's consensus that decisions should rely on clinical suspicion rather than solely on the severity of the mechanism of injury. Liberal CT imaging strategies haven’t shown associations with improved survival chances and can lead to longer hospital stays due to extended observation periods and additional imaging. Concerns about radiation exposure in pediatric trauma imaging emphasize the importance of focused imaging based on clinical findings, introducing new guidelines, and implementing low-dose protocols. Substitute methods like ultrasound, particularly contrast-enhanced ultrasound for abdominal injuries, offer alternatives to reduce radiation exposure, though their reliability varies for certain conditions like pneumothorax in pediatric populations.

To reduce the radiation exposure, decisions about computed tomography imaging in pediatric blunt trauma with haemodynamically stable patients should be based on clinical examination, laboratory tests and preliminary imaging findings, i.e. plain chest x-ray and FAST ultrasound. Instead of routinely scanning the whole body, the imaging should be focused solely on the affected body part.

Traumapotilaiden hoidon suunnittelussa radiologialla on keskeinen rooli, sillä hoidon suuntaviivat pohjautuvat kuvantamistuloksiin. Tietokonetomografian (TT) laaja käyttö lapsipotilailla herättää kuitenkin huolta säteilyaltistuksesta ja tarpeettomista kustannuksista. Tämän ratkaisemiseksi on välttämätöntä tasapainottaa kuvantamisen edut ja riskit, jotta varmistetaan potilaskeskeinen, tehokas ja tasapuolinen hoito. Vaikka TT:stä on tullut traumakuvantamisen standardi, huoli liikakäytöstä ja säteilyaltistumisesta on olemassa. Lapsipotilaiden erityinen herkkyys säteilylle korostaa perustelun ja annoksen optimoinnin merkitystä kuvantamisessa. Kuvantamisen hyödyt ja säteilyriskit on punnittava. Lisäksi ionisoimattomia vaihtoehtoja tulisi aina hyödyntää, kun se on mahdollista.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tunnistaa lääketieteellisen kuvantamisen asianmukainen käyttö kaulan ja vartalon alueelle kohdistuvan tylpän vamman saaneilla lapsitraumapotilailla siten, että säteilyaltistus rajoittuu vain tutkimuksiin, joilla on merkittävä vaikutus potilaan hoitoon. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin systematisoitua kirjallisuuskatsausta. Haku suoritettiin Medline-, CINAHL- ja ScienceDirect-tietokannoista. Lopulliseen katsaukseen valikoitui 18 tutkimusta. Kunkin tutkimuksen tulokset luokiteltiin, yhdisteltiin sisällöllisesti ja esitettiin narratiivisessa muodossa. Kaikki mukana olevat artikkelit kävivät läpi laadunarvioinnin.

Tulokset osoittavat yksimielisesti, että suuren säderasituksen kuvantamista koskevien päätösten tulisi perustua kliiniseen epäilyyn eikä pelkästään vammamekanismin vakavuuteen. Liberaalit TT-kuvausstrategiat eivät näytä lisäävän potilaiden selviytymismahdollisuuksia. Sen sijaan ne voivat johtaa pidempiin sairaalajaksoihin pidemmän tarkkailuajan ja kontrollikuvausten vuoksi. Huolet säteilyaltistumisesta lasten traumakuvauksessa korostavat kliinisiin löydöksiin perustuvan kohdennetun kuvantamisen merkitystä, sekä uusien ohjeiden ja pieniannoksisten protokollien käyttöönottoa. Korvaavat, ionisoimattomat menetelmät, kuten ultraääni, erityisesti varjoainetehostettu ultraääni, voivat tarjota vaihtoehtoja säteilyaltistuksen vähentämiseen.

Säteilyaltistuksen pienentämiseksi tietokonetomografiakuvausta koskevien päätösten lasten tylpissä vammoissa hemodynaamisesti stabiileilla potilailla tulee perustua kliiniseen tutkimukseen, laboratoriotutkimuksiin ja alustaviin kuvantamislöydöksiin eli thoraxin röntgenkuvaukseen ja FAST-ultraäänitutkimukseen. Koko kehon rutiininomaisen TT-kuvaamisen sijaan kuvantamisen tulisi keskittyä vain vahingoittuneeseen kehon osaan.