Hiilitaselaskelmat ja hiilikompensaatio Kittilän kultakaivoksella

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kittilän kaivoksen omistamien kiinteistöjen metsien puuston ja kaivospiirin sisällä metsitettyjen suoalueiden hiilensidonnan määrä ja kompensaatiovaikutus suhteessa kaivoksen hiilijalanjälkeen. Lisäksi lopuksi lasketaan kaivoksen hiilidioksidikompensaatiotarpeen määrä ja esitetään niiden hyvittämiseksi kompensaatioratkaisuja.

Tutkimuksen kenttätyöt on toteutettu kahdessa osassa: kaivoksen metsien maastotarkastukset suoritettiin syksyllä 2022 ennalta valikoiduille metsikkökuvioille, joista mitattiin puustotunnukset, orgaanisilla mailla turpeen paksuus ja määritettiin kuvion kasvupaikka. Metsitetyille suoalueille perustettiin ja inventoitiin elokuussa 2022 koealoja, joissa puustosta mitattiin puustotunnukset, turpeen paksuus ja määritettiin kasvupaikka.

Tutkimuksen hiilitaselaskelmat on laskenut opiskelija sekä Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Wall. Opiskelija on laskenut kaivoksen metsien puuston hiilitaseet Monsu-ohjelmistolla ja tutkija Wall laski istutettujen suoalueiden hiilitaseet Motti-ohjelmistolla. Kaivoksen vuosittaisen hiilijalanjäljen opiskelija laski Envineer Oy:n tekemien hiilijalanjälkilaskelmien pohjalta Excel-ohjelmistolla.

Wallin laskemat osoittivat, että suoalueilla varputurvekankaan maaperä oli hiili-nielu koko tarkastelujakson ajan, kun taas ravinteikkaat mustikka- ja ruohoturvekankaat olivat hiilipäästöjä. Suoalueilla puuston osalta ruohoturvekankaan istutettu puusto (kuusi) oli suurin hiilinielu, ja vastaavasti varpu- ja mustikkaturvekankaiden puuston hiilensidonta oli ruohoturvekangasta heikompaa. Kokonaisnettotaseiltaan istutetut suoalueet ovat nettonieluja.

Kaivoksen laskennallinen vuosittainen hiilijalanjälki oli suuri, joten metsien puuston ja istutettujen suoalueiden hiilitase riitti kompensoimaan vain pienen osan hiilijalanjäljestä. Hiilineutraaliuden saavuttamiseksi laskennallista hiilikompensaatiotarvetta kertyi merkittävästi puuston ja istutetuista suoalueiden hiilinieluista huolimatta.

The purpose of this study was to find out the amount of carbon sequestration and the compensation effect of forest trees on the properties owned by Kittilä mine and forested peatland areas within the mining district and the compensation effect concerning the mine's carbon footprint.

The research fieldwork has been accomplished in two parts: the examination in the forest was operated in preselected forest stands in fall 2022. Common forest measurements, peat depth in the organic soils, and determined habitat of the stands, were measured. In August 2022 pilot plots in the reforested peatlands were established and field surveys were carried out. In the pilot plots, common forest measurements, peat depth and determined habitats were measured.

The carbon balance calculations are made by the author of the study and Antti Wall, researcher of the Natural Resources Institute Finland. The author of the study calculated the carbon balances of forest trees on the properties with Monsu software and the researcher Antti Wall calculated the carbon balances of the peatlands with Motti software. The annual carbon footprint calculation of Kittilä mine, which was based on the carbon footprint calculation made by Envineer Oy, was calculated in Excel by the author of the study.

The calculations made by the researcher Antti Wall showed that the soil of dwarf shrub type drained peatland was a carbon sink during the examination period, whereas nutrient-rich soils Vaccinium myrtillus type and herb-rich type drained peatlands were carbon emissions. For growing stock (reforested spruce) this part was the greatest carbon sink at the herb-rich type drained peatland and comparably dwarf shrub type and Vaccinium myrtillus type drained peatlands had lower carbon sequestrations than herb-rich type drained peatland. The net carbon balance at all reforested peatland areas together are net sinks.

The calculated annual carbon footprint of the mine was large, so the carbon balance of the forest trees and planted peatland areas was enough to compensate for only a small part of the carbon footprint. To achieve carbon neutrality, the calculated need for carbon compensation accumulated significantly despite the carbon sinks of trees and planted peatland areas.