Esihenkilöiden haasteet etäjohtamisessa
Tonttila, Mira (2024)
Tonttila, Mira
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010594
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin etäjohtamiseen liittyviä haasteita esihenkilötyössä. Päätutkimuskysymyksenä oli, tunnistavatko esihenkilöt, mitä on muutosjohtaminen, valmentava johtaminen ja työkykyjohtaminen, ja ennen kaikkea osataanko näitä soveltaa omassa johtamisessa. Alatutkimuskysymyksenä selvitettiin, miten itseohjautuvuus ja tiimiytyminen toteutuvat etätyötä johdettaessa.
Tutkimuksen kannalta keskeisimmät käsitteet olivat etä- ja hybridityö, etäjohtaminen sekä johtamisen eri osa-alueet; muutosjohtaminen, valmentava johtaminen ja työkykyjohtaminen. Tutkimusmenetelmänä toimi kvantitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kysely laadittiin suomeksi ja englanniksi Webropol-sovelluksella ja jaettiin verkostoitumispalvelu LinkedIniin. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli esihenkilöt, joilla on kokemusta etäjohtamisesta joko nykyisessä tai aiemmassa roolissa. Teoriaa verrattiin kyselyn tuloksiin ja sieltä pyrittiin löytämään sekä teorian kanssa yhteneviä että siitä poikkeavia löydöksiä.
Kyselyn avulla pystyttiin tunnistamaan samoja haasteita, joita teorian perusteella voitiinkin olettaa löytyvän. Osa vastaajista tunnisti hyvän viestinnän ja sosiaalisten kohtaamisten vähäisyyden haasteena, samoin valmentava johtaminen etänä koettiin haastavaksi. Yleisesti ottaen työntekijöihin ja heidän tekemiseensä luotettiin, mutta vastauksista oli havaittavissa jonkin verran kontrollin tarvetta. Vastauksista ilmeni myös paljon positiivisia löytöjä, kuten, että esihenkilöt tunsivat hyvin omien työntekijöidensä työskentelytavat ja miten nämä reagoivat muutokseen. Huomioitavaa tuloksista oli, että suurimmalla osalla vastaajista oli etäjohtamisesta kokemusta alle kolme vuotta, eikä tiedetä, sijoittuuko johtamiskokemus vain koronaepidemian jälkeiseen aikaan ja voiko tällä olla vaikutusta vastauksiin. Tutkimuksen perusteella löytyi myös paljon asioita pohdittavaksi ja asioita, joihin voisi vielä syventyä. Näiden löydösten perusteella esihenkilöille voitaisiin järjestää lisää koulutusta tai työpajoja haasteiden minimoimiseksi tai ratkaisemiseksi.
Tutkimuksen kannalta keskeisimmät käsitteet olivat etä- ja hybridityö, etäjohtaminen sekä johtamisen eri osa-alueet; muutosjohtaminen, valmentava johtaminen ja työkykyjohtaminen. Tutkimusmenetelmänä toimi kvantitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kysely laadittiin suomeksi ja englanniksi Webropol-sovelluksella ja jaettiin verkostoitumispalvelu LinkedIniin. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli esihenkilöt, joilla on kokemusta etäjohtamisesta joko nykyisessä tai aiemmassa roolissa. Teoriaa verrattiin kyselyn tuloksiin ja sieltä pyrittiin löytämään sekä teorian kanssa yhteneviä että siitä poikkeavia löydöksiä.
Kyselyn avulla pystyttiin tunnistamaan samoja haasteita, joita teorian perusteella voitiinkin olettaa löytyvän. Osa vastaajista tunnisti hyvän viestinnän ja sosiaalisten kohtaamisten vähäisyyden haasteena, samoin valmentava johtaminen etänä koettiin haastavaksi. Yleisesti ottaen työntekijöihin ja heidän tekemiseensä luotettiin, mutta vastauksista oli havaittavissa jonkin verran kontrollin tarvetta. Vastauksista ilmeni myös paljon positiivisia löytöjä, kuten, että esihenkilöt tunsivat hyvin omien työntekijöidensä työskentelytavat ja miten nämä reagoivat muutokseen. Huomioitavaa tuloksista oli, että suurimmalla osalla vastaajista oli etäjohtamisesta kokemusta alle kolme vuotta, eikä tiedetä, sijoittuuko johtamiskokemus vain koronaepidemian jälkeiseen aikaan ja voiko tällä olla vaikutusta vastauksiin. Tutkimuksen perusteella löytyi myös paljon asioita pohdittavaksi ja asioita, joihin voisi vielä syventyä. Näiden löydösten perusteella esihenkilöille voitaisiin järjestää lisää koulutusta tai työpajoja haasteiden minimoimiseksi tai ratkaisemiseksi.