Metallista valmistetut viulut Suomessa: tarkastelussa Kansallismuseon messinkiviulu : metalliviulut osana suomalaista kulttuuriperintöä ja Suomen kansallismuseon kansatieteellisiin kokoelmiin kuuluvan messinkiviulun tutkimus sekä konservointi
Juuti, Tiina (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010821
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010821
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä perehdytään Suomessa valmistettuihin metallisiin viuluihin ja pohditaan niiden merkitystä suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Tämän lisäksi tarkastellaan läheisemmin Kansallismuseon kansatieteellisiin kokoelmiin kuuluvaa messinkiviulua, josta museolla oli olemassa hyvin rajallisesti tietoa. Työssä käydään läpi kohteen historian selvittämiseen johtanut tiedonhakuprosessi sekä kohteelle suoritetut rakenne- ja materiaalitutkimukset.
Metalliviulut ovat suomalaisessa kulttuurissa varsin tuntematon esineryhmä, ja esiintyvät lähinnä yksittäisinä kuriositeettitapauksina ympäri maata. Suomessa metalliviuluja ei olla niinkään rakennettu laadukkaiksi soittimiksi, vaan ovat ennemmin olleet metalliseppien yksittäisiä kokeiluja ja ajanvietettä. Työssä esitellään lyhyesti neljä suomalaista metalliviulua eri puolilta Suomea, jonka jälkeen perehdytään tarkemmin Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien messinkiviuluun.
Kohteesta saatavilla olevien tietojen puutteen vuoksi sen museoarvo Kansallismuseon kokoelmissa oli työn aloitushetkellä varsin pieni. Työn tavoitteena oli näin ollen löytää kohteesta mahdollisimman laajasti informaatiota, luoden sille merkityksellisen paikan museokokoelmassa. Kohteen historiaa ja provenienssia selvitettiin mm. ammattilaisten konsultaatioiden sekä historiallisten asiakirjojen avulla. Messinkiviulu jäljitettiin 1860-luvulle, jolloin se lahjoitettiin osaksi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansatieteellistä kokoelmaa. Viulu paljastui olevan peräisin Ilmajoelta, könninkellojen valmistuksesta tunnetusta Könnin suvusta.
Lopuksi työssä pohditaan soitinkonservointiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Pohdintojen perusteella kohteelle suoritettiin konservointitoimenpiteet. Viulu puhdistettiin ja kielet uudelleenjärjestettiin oikeaoppisesti.
Metalliviulut ovat suomalaisessa kulttuurissa varsin tuntematon esineryhmä, ja esiintyvät lähinnä yksittäisinä kuriositeettitapauksina ympäri maata. Suomessa metalliviuluja ei olla niinkään rakennettu laadukkaiksi soittimiksi, vaan ovat ennemmin olleet metalliseppien yksittäisiä kokeiluja ja ajanvietettä. Työssä esitellään lyhyesti neljä suomalaista metalliviulua eri puolilta Suomea, jonka jälkeen perehdytään tarkemmin Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien messinkiviuluun.
Kohteesta saatavilla olevien tietojen puutteen vuoksi sen museoarvo Kansallismuseon kokoelmissa oli työn aloitushetkellä varsin pieni. Työn tavoitteena oli näin ollen löytää kohteesta mahdollisimman laajasti informaatiota, luoden sille merkityksellisen paikan museokokoelmassa. Kohteen historiaa ja provenienssia selvitettiin mm. ammattilaisten konsultaatioiden sekä historiallisten asiakirjojen avulla. Messinkiviulu jäljitettiin 1860-luvulle, jolloin se lahjoitettiin osaksi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansatieteellistä kokoelmaa. Viulu paljastui olevan peräisin Ilmajoelta, könninkellojen valmistuksesta tunnetusta Könnin suvusta.
Lopuksi työssä pohditaan soitinkonservointiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Pohdintojen perusteella kohteelle suoritettiin konservointitoimenpiteet. Viulu puhdistettiin ja kielet uudelleenjärjestettiin oikeaoppisesti.