Työyhteisön resilienssin merkitys sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden hyvinvointiin : systemoitu kirjallisuuskatsaus
Ojala, Kirsi (2024)
Ojala, Kirsi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411567
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411567
Tiivistelmä
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä mukautua, sopeutua ja palautua vastoinkäymistä edeltävään tilaan tai jopa vahvemmaksi. Työntekijän ja työyhteisön resilienssillä on merkitystä siihen, kuinka työyhteisö selviytyy muutoksista ja haastavista olosuhteista sekä pystyy kehittämään toimintaansa niin, että tulevaisuudessa haasteista selvittäisiin aikaisempaa paremmin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla resilienssin merkitystä työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin ja toimintaan sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä resilienssistä kestävällä tavalla työyhteisöjen arjessa jaksamisen tukemiseksi. Aineisto koostui 15 tutkimusartikkelista, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Laatua arvioitiin käyttäen JBI-arviointikriteeristöä.
Tulosten perusteella työntekijän resilienssillä on merkitystä työyhteisön resilienssiin. Työntekijöiden henkilökohtaiset tavat käsitellä kriisejä ja toipua niistä olivat tärkeässä asemassa koko työyhteisön kannalta. Työntekijän resilienssi lisäsi positiivista suhtautumista, itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Lisäksi työntekijän resilienssi paransi joustavuutta työpaikalla muun muassa työaikojen suhteen, mikäli työntekijä koki tarvittaessa saavansa tukea ja apua työyhteisöltä. Työntekijän resilienssi auttoi myös lieventämään stressiä ja uupumuksen tunnetta. Stressinhallintakeinoilla voitiin tukea jaksamista ja palautumista sekä lisätä resilienssin tunnetta ja hyvinvointia niin työntekijässä kuin työyhteisössäkin. Työyhteisössä resilienssi lisäsi myös tuottavuutta ja tehokkuutta työntekijöiden keskuudessa.
Johtamistavoilla voitiin vahvistaa työyhteisön resilienssiä ja parantaa kommunikaatiota. Ennakoinnilla ja selkeillä rajoilla päätöksenteossa voitiin lisätä luottamusta työyhteisössä. Luottamuksen lisäksi avoimuus, kommunikointi ja sosiaalisten suhteiden toimivuus vahvistivat työyhteisön resilienssiä ja hyvinvointia. Vastavuoroinen tuki työyhteisöltä kasvatti resilienssiä ja vähensi stressin kokemusta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti sosiaali- ja terveysalalla resilienssin merkityksestä arjen työhön sekä siitä, millä tavoin resilienssiä voitaisiin kehittää kestävästi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla resilienssin merkitystä työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin ja toimintaan sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä resilienssistä kestävällä tavalla työyhteisöjen arjessa jaksamisen tukemiseksi. Aineisto koostui 15 tutkimusartikkelista, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Laatua arvioitiin käyttäen JBI-arviointikriteeristöä.
Tulosten perusteella työntekijän resilienssillä on merkitystä työyhteisön resilienssiin. Työntekijöiden henkilökohtaiset tavat käsitellä kriisejä ja toipua niistä olivat tärkeässä asemassa koko työyhteisön kannalta. Työntekijän resilienssi lisäsi positiivista suhtautumista, itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Lisäksi työntekijän resilienssi paransi joustavuutta työpaikalla muun muassa työaikojen suhteen, mikäli työntekijä koki tarvittaessa saavansa tukea ja apua työyhteisöltä. Työntekijän resilienssi auttoi myös lieventämään stressiä ja uupumuksen tunnetta. Stressinhallintakeinoilla voitiin tukea jaksamista ja palautumista sekä lisätä resilienssin tunnetta ja hyvinvointia niin työntekijässä kuin työyhteisössäkin. Työyhteisössä resilienssi lisäsi myös tuottavuutta ja tehokkuutta työntekijöiden keskuudessa.
Johtamistavoilla voitiin vahvistaa työyhteisön resilienssiä ja parantaa kommunikaatiota. Ennakoinnilla ja selkeillä rajoilla päätöksenteossa voitiin lisätä luottamusta työyhteisössä. Luottamuksen lisäksi avoimuus, kommunikointi ja sosiaalisten suhteiden toimivuus vahvistivat työyhteisön resilienssiä ja hyvinvointia. Vastavuoroinen tuki työyhteisöltä kasvatti resilienssiä ja vähensi stressin kokemusta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti sosiaali- ja terveysalalla resilienssin merkityksestä arjen työhön sekä siitä, millä tavoin resilienssiä voitaisiin kehittää kestävästi.