Työyhteisön resilienssin merkitys sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden hyvinvointiin : systemoitu kirjallisuuskatsaus

Abstract

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä mukautua, sopeutua ja palautua vastoinkäymistä edeltävään tilaan tai jopa vahvemmaksi. Työntekijän ja työyhteisön resilienssillä on merkitystä siihen, kuinka työyhteisö selviytyy muutoksista ja haastavista olosuhteista sekä pystyy kehittämään toimintaansa niin, että tulevaisuudessa haasteista selvittäisiin aikaisempaa paremmin.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla resilienssin merkitystä työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin ja toimintaan sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä resilienssistä kestävällä tavalla työyhteisöjen arjessa jaksamisen tukemiseksi. Aineisto koostui 15 tutkimusartikkelista, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Laatua arvioitiin käyttäen JBI-arviointikriteeristöä.

Tulosten perusteella työntekijän resilienssillä on merkitystä työyhteisön resilienssiin. Työntekijöiden henkilökohtaiset tavat käsitellä kriisejä ja toipua niistä olivat tärkeässä asemassa koko työyhteisön kannalta. Työntekijän resilienssi lisäsi positiivista suhtautumista, itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Lisäksi työntekijän resilienssi paransi joustavuutta työpaikalla muun muassa työaikojen suhteen, mikäli työntekijä koki tarvittaessa saavansa tukea ja apua työyhteisöltä. Työntekijän resilienssi auttoi myös lieventämään stressiä ja uupumuksen tunnetta. Stressinhallintakeinoilla voitiin tukea jaksamista ja palautumista sekä lisätä resilienssin tunnetta ja hyvinvointia niin työntekijässä kuin työyhteisössäkin. Työyhteisössä resilienssi lisäsi myös tuottavuutta ja tehokkuutta työntekijöiden keskuudessa.

Johtamistavoilla voitiin vahvistaa työyhteisön resilienssiä ja parantaa kommunikaatiota. Ennakoinnilla ja selkeillä rajoilla päätöksenteossa voitiin lisätä luottamusta työyhteisössä. Luottamuksen lisäksi avoimuus, kommunikointi ja sosiaalisten suhteiden toimivuus vahvistivat työyhteisön resilienssiä ja hyvinvointia. Vastavuoroinen tuki työyhteisöltä kasvatti resilienssiä ja vähensi stressin kokemusta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti sosiaali- ja terveysalalla resilienssin merkityksestä arjen työhön sekä siitä, millä tavoin resilienssiä voitaisiin kehittää kestävästi.

Resilience refers to the ability to adapt, adjust and recover to the state before adversity or even stronger. Workers and the work community in the social and health care sector need to have the capacity for change, resilience and recovery through adversity or changing circumstances. The resilience of the employee and the work community has relevance for how the work community copes with change and adversity and is able to develop its functions in order to cope better with future challenges. The purpose of this thesis was to use a systematic literature review to describe the importance of resilience for the well-being and functioning of employees and work communities in the social and health care sector. The aim was to increase understanding of resilience in a sustainable way to support the everyday coping of work communities. The data consisted of 15 research articles, which were analysed using inductive content analysis. Quality was assessed using the JBI evaluation criteria.

The results show that the resilience of the employee is important for the resilience of the work community. Employees' personal ways of coping and recovering from crises played an important role for the workplace as a whole. An employee’s resilience increased positive attitudes, self-confidence and a feeling of security. In addition, employee resilience improved flexibility in the workplace, for example in terms of working hours, if the employee felt that there was support and help available from the work community if needed. Employee resilience also helped to alleviate stress and exhaustion.

Stress management tools could support coping and recovery and increase the sense of resilience and well-being of both the employee and the work community. The work community’s resilience increased productivity and efficiency in the workplace. A focus on leadership practices can improve the communication and resilience of the work community. In decision-making, it is essential to have anticipation and clear boundaries in order to increase trust in the work community. In addition to trust, by taking care of openness, communication and social relations in the work community, it is possible to strengthen its resilience and well-being. Mutual support from the work community increased resilience and reduced the experience of stress. More research is needed in the future, especially in the social and health care sector, on the role of resilience in everyday work and how resilience could be developed in a sustainable way.