Mapping and Measurement of the Desalination Potential of Acetonitrile in Agar Gel on Marine Archaeological Copper Alloy Artefacts
Salmela, Mikael (2024)
Salmela, Mikael
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411801
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411801
Tiivistelmä
Yleisimmin käytetyt menetelmät kloridien poistamiseksi meriarkeologisista kupariesineistä, natriumseskvikarbonaatti ja deioinisoitu vesi, ovat tehokkaita, mutta niitä käyttäessä kloridien poisto sille tasolle että esine stabiloituu vie kauan. Kun esineet on käsiteltävä nopeammin, on käytettävä vaihtoehtoisia menetelmiä.
Tässä tutkielmassa suoritetaan useita kokeellisia käsittelyjä meriarkeologisille ruotsalaisille kuparikolikoille ja plootuille, joilla demonstroidaan asetonitriilin tehokkuus kloridien poistamisessa kuparista suhteellisen lyhyellä käsittelyajalla. Asetonitriiliä käytetään yhdessä agar-geelin ja alumiinilevyn kanssa käsittelyastiassa, jotta saadaan visuaalinen indikaattori kupariklorideista, jotka asetonitriili irrottaa esineestä, kun ne tarttuvat alumiiniin ja alkavat korrodoida sitä. Vertailukokeita tehdään natriumseskvikarbonaattia ja vettä sisältävillä geeleillä ja liuoksilla. Tulosten visuaalisen tarkastelun ja kosteuskammiotestien lisäksi, jotka osoittavat, jatkavatko esineet aktiivista korroosiota kun ne altistetaan korkeaa suhteellista kosteutta sisältäville ympäristöille, tehdään mahdollisuuksien mukaan kloridipitoisuusanalyysi. Lisäksi käsitellyt kolikot analysoidaan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (Scanning Electron Microscope, SEM) ja verrataan käsittelemättömiin kolikoihin.
Vaikka selkeitä kvantitatiivisia tietoja kokeiden tuloksista oli vaikea saada, alumiinilevyt osoittivat selvästi asetonitriilin tehokkuuden, sillä ne alkoivat osoittaa korroosion merkkejä jo 24 tunnin kuluttua, kun taas seskvikarbonaatti ja vesi eivät korrodoineet alumiinia merkittävästi edes 27 päivässä. Sen lisäksi, että tällä käsittelyllä voidaan kartoittaa kloridikonsentraatioita, kuten plootun käsittely osoitti, se osoittaa selvästi asetonitriilin tehokkuuden muihin menetelmiin verrattuna.
Tässä tutkielmassa suoritetaan useita kokeellisia käsittelyjä meriarkeologisille ruotsalaisille kuparikolikoille ja plootuille, joilla demonstroidaan asetonitriilin tehokkuus kloridien poistamisessa kuparista suhteellisen lyhyellä käsittelyajalla. Asetonitriiliä käytetään yhdessä agar-geelin ja alumiinilevyn kanssa käsittelyastiassa, jotta saadaan visuaalinen indikaattori kupariklorideista, jotka asetonitriili irrottaa esineestä, kun ne tarttuvat alumiiniin ja alkavat korrodoida sitä. Vertailukokeita tehdään natriumseskvikarbonaattia ja vettä sisältävillä geeleillä ja liuoksilla. Tulosten visuaalisen tarkastelun ja kosteuskammiotestien lisäksi, jotka osoittavat, jatkavatko esineet aktiivista korroosiota kun ne altistetaan korkeaa suhteellista kosteutta sisältäville ympäristöille, tehdään mahdollisuuksien mukaan kloridipitoisuusanalyysi. Lisäksi käsitellyt kolikot analysoidaan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (Scanning Electron Microscope, SEM) ja verrataan käsittelemättömiin kolikoihin.
Vaikka selkeitä kvantitatiivisia tietoja kokeiden tuloksista oli vaikea saada, alumiinilevyt osoittivat selvästi asetonitriilin tehokkuuden, sillä ne alkoivat osoittaa korroosion merkkejä jo 24 tunnin kuluttua, kun taas seskvikarbonaatti ja vesi eivät korrodoineet alumiinia merkittävästi edes 27 päivässä. Sen lisäksi, että tällä käsittelyllä voidaan kartoittaa kloridikonsentraatioita, kuten plootun käsittely osoitti, se osoittaa selvästi asetonitriilin tehokkuuden muihin menetelmiin verrattuna.