Product Development of a KASP Genotyping Assay-Based Commercial Genetic Test for Canine Degenerative Myelopathy
Karjalainen, Kauri (2024)
Karjalainen, Kauri
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411879
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411879
Tiivistelmä
Yli 300 mendelistisesti periytyvää koiran (Canis lupus familiaris) sairautta on löydetty. Koirien perinnöllisiin sairauksiin on tällä hetkellä saatavilla yli 200 geenitestiä ja koirien DNA-testausmarkkinoiden ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa. Tämän insinöörityön tavoitteena oli luoda puitteet eläingeenitestien kehitykselle ja kehittää ensimmäinen kaupallinen, suoraan kuluttajalle suunnattu eläingeenitesti in vitro -diagnostiikkaan (IVD) erikoistuneelle Medigoo Oyj:lle.
Geenitesti kehitettiin degeneratiiviseen myelopatiaan (DM), koirien selkäydinrappeumasairauteen, joka on yhdistetty yhden nukleotidin polymorfismiin (eng. single-nucleotide polymorphism, SNP) superoksididismutaasi 1 -geenissä (SOD1) (c.118G>A, p.E40K). Testi pohjautui kilpailevaan alleelispesifiseen PCR (KASP) -menetelmään, jolla voidaan genotyypittää DNA-näytteitä kahden alleelin suhteen. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin eläingeenitesteihin liittyvä lainsäädäntö, koirien genomitietokanta ja testin toteutettavuus KASP:lla. Lisäksi selvitystä tehtiin DM:n oirekuvasta, geneettisestä perustasta sekä taudin ja tautialleelien esiintyvyydestä eri roduilla. Koirien poskisolunäytteille luotiin näytteenotto-ohjeet. SOD1:c.118G>A-alleelien genotyypitykseen tarkoitettua KASP-analyysia testattiin 13 eri koiranäytteellä. Koirista kerättiin rinnakkaisnäytteet ja DNA eristettiin kahdella eri menetelmällä: Protokolla 1:tä (P1) oli aiemmin käytetty ihmisen DNA:n eristykseen poskisolunäytteistä ja se oli lyhennetty versio alkuperäisestä eristyskitin menetelmästä, protokolla 2:sta (P2). Protokollia vertailtiin DNA:n saannon, puhtauden ja KASP-suorituskyvyn suhteen.
Vain pitoisuudessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero P2:n eduksi. KASP-analyysi toimi tarkoitetulla tavalla, oli toistettavissa ja kaikille koirille voitiin määrittää genotyypit.
Geenitesti kehitettiin degeneratiiviseen myelopatiaan (DM), koirien selkäydinrappeumasairauteen, joka on yhdistetty yhden nukleotidin polymorfismiin (eng. single-nucleotide polymorphism, SNP) superoksididismutaasi 1 -geenissä (SOD1) (c.118G>A, p.E40K). Testi pohjautui kilpailevaan alleelispesifiseen PCR (KASP) -menetelmään, jolla voidaan genotyypittää DNA-näytteitä kahden alleelin suhteen. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin eläingeenitesteihin liittyvä lainsäädäntö, koirien genomitietokanta ja testin toteutettavuus KASP:lla. Lisäksi selvitystä tehtiin DM:n oirekuvasta, geneettisestä perustasta sekä taudin ja tautialleelien esiintyvyydestä eri roduilla. Koirien poskisolunäytteille luotiin näytteenotto-ohjeet. SOD1:c.118G>A-alleelien genotyypitykseen tarkoitettua KASP-analyysia testattiin 13 eri koiranäytteellä. Koirista kerättiin rinnakkaisnäytteet ja DNA eristettiin kahdella eri menetelmällä: Protokolla 1:tä (P1) oli aiemmin käytetty ihmisen DNA:n eristykseen poskisolunäytteistä ja se oli lyhennetty versio alkuperäisestä eristyskitin menetelmästä, protokolla 2:sta (P2). Protokollia vertailtiin DNA:n saannon, puhtauden ja KASP-suorituskyvyn suhteen.
Vain pitoisuudessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero P2:n eduksi. KASP-analyysi toimi tarkoitetulla tavalla, oli toistettavissa ja kaikille koirille voitiin määrittää genotyypit.