Huijarisyndrooma yritys- ja organisaatiotasolla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia huijarisyndroomaa yritys- ja organisaatiotasolla. Haluttiin saada selville, millaisia vaikutuksia huijarisyndroomalla saattaa olla yritystasolla, millaiset tekijät sitä voivat pahentaa ja millä tavoin yritykset voivat auttaa työntekijöitä huijarikokemustensa kanssa. Tutkimuksella pyritään kasvattamaan tietoisuutta huijarisyndroomasta yritys- ja organisaatiotasolla, sekä herättämään keskustelua huijarisyndroomasta ja saada huomio kiinnittymään vastaaviin itsesäätelyongelmiin, jotka saattavat pidätellä työntekijöiden potentiaalia. Teoreettinen osuus on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen kappale käsittelee huijarisyndroomaa ja siihen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Toisessa kappaleessa keskitytään yritys- ja organisaatiotasoon ja avataan näihin keskeisesti liittyvät termit. Kolmannessa osiossa esitetään keskeisiä taitoja, joiden tutkija uskoo hyödyttävän organisaation kaikkia jäseniä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena: tutkimuksessa hyödynnettiin jo olemassa olevaa teoriatietoa huijarisyndroomasta, yritys- ja organisaatiokulttuurista sekä työntekijätaidoista eli niistä taidoista, joista kaikki organisaation jäsenet voivat hyötyä. Lisäksi tutkimuksessa toteutettiin yhteensä viisi haastattelua sekä hyödynnettiin tutkijan aiemmin toteuttamaa haastattelua. Haastatteluissa selvitettiin haastateltavien työkokemusta ja asiantuntijuutta sekä kokemuksiin perustuvia näkemyksiä siitä, miten huijarisyndrooma vaikuttaa yritys- ja organisaatiotasolla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimuksen luonteen vuoksi haastattelukysymykset muuttivat esitysjärjestystään ja asetteluaan. Keskeinen löydös oli, että organisaation tulee luoda sopivat puitteet sellaisen keskustelun toteutumiselle, jossa huijarisyndrooma voi tulla ilmi. Tärkeinä osatekijöinä nähtiin odotukset, palaute, reflektio, psykologinen turvallisuus, itsensä tunteminen sekä tietoisuuden kasvattaminen huijarisyndroomasta. Samalla nähtiin, ettei huijarisyndroomaa lähdetä työstämään yksittäisenä kehitysalueenaan, vaan sitä tarkastellaan kehittäessä suurempia kokonaisuuksia, kuten yrityskulttuuria ja hyvinvointia. Tutkimuksen lopussa esitetään havainnollistava kuva siitä, miten työntekijän työsuoritusta tulisi arvioida. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tutkia, miten esihenkilöt ja johtoasemissa olevat voisivat auttaa huijarisyndroomasta kärsiviä. Toiseksi voitaisiin toteuttaa määrällisiä tutkimuksia, jotta saadaan yleistettävää tietoa huijarisyndrooman esiintyvyydestä. Kolmantena tutkimusaiheena olisi tutkia, miten reflektiotaidot vaikuttavat huijarisyndroomaan. Viimeisenä tutkimusaiheena ehdotetaan huijarisyndrooman ja Dunning-Krugerin effektin vertaamista, miksi reflektion puute aiheuttaa joissakin yksilöissä huijarisyndroomaa ja joissakin yksilöissä Dunning-Krugeria.