Hyvä edunvalvontatapa päämiesten kiinteistöjen hallinnassa
Haltamo, Sara (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051512122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051512122
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli syventyä hyvän edunvalvontatavan käsitteeseen erityisesti edunvalvonnan asiakkaiden kiinteistöjen hallinnan näkökulmasta. Aluksi tarkasteltiin hyvän edunvalvontatavan käsitettä ja sen merkitystä, minkä jälkeen keskityttiin erilaisiin toimenpiteisiin, joilla hyvää edunvalvontatapaa voidaan käytännössä toteuttaa kiinteistöjen hallinnassa.
Tutkimus toteutettiin empiirisellä oikeustutkimuksella, käyttäen kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tavoitteena oli hyödyntää oikeuskirjallisuutta sekä lomakehaastattelulla kerättyä tietoa edunvalvojilta. Näiden lähteiden avulla pyrittiin löytämään vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin. Lomakehaastattelut toteutettiin Oulun edunvalvontatoimiston edunvalvojille.
Vaikka kirjallisuudessa hyvää edunvalvontatapaa ei ole määritelty kovin yksityiskohtaisesti, käsite on vakiintunut osaksi edunvalvonnan toimintatapoja. Edunvalvojien näkemykset tutkimuskysymyksiin olivat pääosin yhteneväisiä kirjallisuudesta saadun tiedon kanssa, ja he valottivat myös kiinteistöjen hallintaan liittyviä haasteita. Kirjallisuus ja edunvalvojien haastattelut osoittivat, että hyvä edunvalvontatapa kiinteistöjen hallinnassa pyrkii edistämään päämiehen etua. Se ilmenee erilaisina toimenpiteinä, kuten kiinteistön ylläpidosta huolehtimisena ja sopimusten asianmukaisena hoitamisena. Tyhjillään olevat kiinteistöt ja eriävät näkemykset myynnin tarpeellisuudesta voivat kuitenkin tuoda haasteita. Hyvän edunvalvontatavan varmistamiseksi tarvitaan säännöllisiä tarkastuksia ja asianmukaisia sopimuksia, jotka huomioivat päämiehen edun.
Jatkokehitysideana voisi olla syvällisempi perehtyminen hyvän edunvalvontatavan käsitteeseen ja sen mahdollinen sisällyttäminen tulevaisuudessa tarkemmin esimerkiksi Edunvalvonnan käsikirjaan. Tarkempi analyysi aiheesta voisi keskittyä edunvalvonnan eri osa-alueisiin, kuten taloudellisten asioiden päätöksentekoon, terveydenhuollon tai henkilökohtaisten asioiden hoitoon. Lisäksi voitaisiin tutkia, miten hyvä edunvalvontatapa ilmenee käytännössä ja miten sitä voisi vahvistaa ja kehittää eri tilanteissa.
Tutkimus toteutettiin empiirisellä oikeustutkimuksella, käyttäen kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tavoitteena oli hyödyntää oikeuskirjallisuutta sekä lomakehaastattelulla kerättyä tietoa edunvalvojilta. Näiden lähteiden avulla pyrittiin löytämään vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin. Lomakehaastattelut toteutettiin Oulun edunvalvontatoimiston edunvalvojille.
Vaikka kirjallisuudessa hyvää edunvalvontatapaa ei ole määritelty kovin yksityiskohtaisesti, käsite on vakiintunut osaksi edunvalvonnan toimintatapoja. Edunvalvojien näkemykset tutkimuskysymyksiin olivat pääosin yhteneväisiä kirjallisuudesta saadun tiedon kanssa, ja he valottivat myös kiinteistöjen hallintaan liittyviä haasteita. Kirjallisuus ja edunvalvojien haastattelut osoittivat, että hyvä edunvalvontatapa kiinteistöjen hallinnassa pyrkii edistämään päämiehen etua. Se ilmenee erilaisina toimenpiteinä, kuten kiinteistön ylläpidosta huolehtimisena ja sopimusten asianmukaisena hoitamisena. Tyhjillään olevat kiinteistöt ja eriävät näkemykset myynnin tarpeellisuudesta voivat kuitenkin tuoda haasteita. Hyvän edunvalvontatavan varmistamiseksi tarvitaan säännöllisiä tarkastuksia ja asianmukaisia sopimuksia, jotka huomioivat päämiehen edun.
Jatkokehitysideana voisi olla syvällisempi perehtyminen hyvän edunvalvontatavan käsitteeseen ja sen mahdollinen sisällyttäminen tulevaisuudessa tarkemmin esimerkiksi Edunvalvonnan käsikirjaan. Tarkempi analyysi aiheesta voisi keskittyä edunvalvonnan eri osa-alueisiin, kuten taloudellisten asioiden päätöksentekoon, terveydenhuollon tai henkilökohtaisten asioiden hoitoon. Lisäksi voitaisiin tutkia, miten hyvä edunvalvontatapa ilmenee käytännössä ja miten sitä voisi vahvistaa ja kehittää eri tilanteissa.