Tanssia kaikille, ei vain varakkaille : käytäntöjä tanssin taloudellisen saavutettavuuden parantamiseksi

Abstract

Tässä opinnäytetyössä oli tarkoituksena tutkia tanssiharrastuksen taloudellista saavutettavuutta. Työn tarkoituksena oli selvittää mitä käytäntöjä Suomessa on tanssin taloudellisen saavutettavuuden parantamiseksi, mitkä tekijät ovat esteinä tanssin taloudellisen saavutettavuuden parantamisessa ja miten vapaaoppilaspaikat edistävät tanssin taloudellista saavutettavuutta.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin usealla eri menetelmällä, jolloin aineistotriangulaatio toteutui. Aineistoina toimivat kysely, valmiit dokumentit ja henkilökohtaiset tiedonannot. Kyselyllä saatiin tietoa erityisesti eri tanssikoulujen vapaaoppilaskäytännöistä. Kyselyllä kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Työssä käytettiin aineistona myös valmiita dokumentteja, kuten kirjoja ja verkkojulkaisuja, ja henkilökohtaisia tiedonantoja.

Tämän opinnäytetyön perusteella Suomessa on monia käytäntöjä, jotka parantavat tanssin taloudellista saavutettavuutta. Tanssin taloudellista saavutettavuutta parantavat muun muassa vapaaoppilaspaikat, Harrastamisen Suomen malli, peruskoulujen tanssin painotettu opetus ja lukioiden tanssilinjat. Esteenä tanssin taloudellisen saavutettavuuden parantamiselle on yleensä riittämätön rahoitus. Tanssikoulujen rahoitusrakenne vaatii usein lukukausimaksuja, joten tanssikoulun ulkopuolinen rahoitus on merkittävässä roolissa maksuvapautusten mahdollistamisessa. Tanssikoulut voivat myös saada rahoitusta muun muassa valtiolta, kunnalta, yrityksiltä ja yhdistyksiltä. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus mahdollistaa Harrastamisen Suomen mallin tanssitoiminnan. Valtion rahoituksella järjestetään perus- ja toisen asteen opetus.

Työn aihe oli merkittävä tekijälle. Tekijän henkilökohtaisten arvojen mukainen tanssinopetus olisi kaikille saavutettavaa, varallisuudesta riippumatta. Tätä opinnäytetyötä voivat hyödyntää kaikki tanssin kentän toimijat, jotka haluavat olla osallisena tekemässä tanssiharrastuksesta taloudellisesti saavutettavampaa.

In this thesis, the purpose was to examine the financial accessibility of dance as a hobby. The aim of the thesis was to find out what practices there are in Finland for improving the financial accessibility of dance, what obstacles there are in improving the financial accessibility of dance, and how scholarships advance the financial accessibility of dance.

The thesis was carried out as qualitative research. The material was gathered by several different methods whereupon data triangulation was actualized. A questionnaire, existing documents, and personal statements were used as materials. With the questionnaire, information was received especially on the scholarship systems of different dance schools. The data collected with the questionnaire was analyzed using inductive analysis. Documents, such as books and websites, and personal statements were also used as materials in this thesis.

Based on this thesis, there are many practices in Finland that improve the financial accessibility of dance. Among other practices, scholarships, the Finnish Model for Leisure Activities, weighted curriculum dance education of comprehensive schools, and dance programs in upper secondary schools improve the financial accessibility of dance. The obstacle for improving the financial accessibility of dance is usually insufficient funding. The funding structures of dance schools usually require term fees hence external funding has a significant role in enabling fee exemptions. Dance schools can also get funding from the state, municipality, companies, or associations. Funding by the Ministry of Education and Culture enables the dance activity by the Finnish Model for Leisure Activities. Comprehensive school and upper secondary school education is organized with funding from the government.

The topic of the thesis was significant to the author. Dance education, according to the personal values of the author, should be accessible for everyone, regardless of one’s wealth. This thesis can be utilized by all actors of the dance scene that want to be involved in making dance more financially accessible as a hobby.