Puusepänteollisuuden osaamistarpeiden ennakointi ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tulevaisuustietoa suomalaiseen puusepänteollisuuteen suunnatun ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Opinnäytetyöllä pyrittiin selvittämään, mitkä ovat alan keskeiset osaamisvaatimukset seuraavan 10 vuoden aikana ja mitä mahdollisia muutoksia tarvitaan, jotta näihin vaatimuksiin voidaan vastata. Tutkimuksen taustalla vaikuttivat automaatio- ja digitaaliteknologian nopea kehitys sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset, jotka haastavat nykyisin käytössä olevia toimintatapoja.

Kehitystyön toteutuksessa hyödynnettiin osaamistarvekyselyä puusepänteollisuuden yrityksille. Kyselyn avulla selvitettiin yritysten näkemyksiä olennaisimmista muutostekijöistä ja konkreettisista tulevista muutoksista tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa. Kyselyn tuloksia ja aiempaa tutkimusta tausta-aineistona käyttäen järjestettiin tulevaisuustyöpaja teollisuuden ja koulutuksen edustajille. Tulevaisuustyöpajan tuloksena syntyi skenaario puusepäntyöstä 2030-luvulla. Skenaarion pohjalta tehtiin johtopäätöksiä alaa koskevista muutoksista ja laadittiin toimenpidesuosituksia koulutuksen järjestäjille, yrityksille ja poliittisille toimijoille.

Tutkimuksen tuloksena osoittautui, että puusepäntyö monipuolistuu digitalisaation myötä, joskin alan keskeisimmät osaamisvaatimukset säilyvät nykyisen kaltaisina. Isoimmat muutokset työn tekemisen tapoihin tapahtuvat massatuotantoa tekevissä yrityksissä, joissa automaation suorittama osuus työstä kasvaa huomattavasti. Pienemmissä tilaustuotteita valmistavissa yrityksissä muutosta ei nähty yhtä suurena, joskin tuotteiden- ja tuotannonsuunnitteluohjelmistojen nopea kehitys vaikuttaa myös niiden toimintaan ja työntekijöiden osaamisvaatimuksiin. Keskeisimpinä toimenpidesuosituksina annettiin ammatillisen perustutkinnon tarjonnan ja valinnaisuuden lisääminen ja opintojen työelämävastaavuuden parantaminen opintojen henkilökohtaistamisen prosessia kehittämällä.

The aim of the thesis was to produce future information for the development of vocational woodworking education. Intent was to find out what the key competence needs of the field are in the next 10 years and what possible changes are needed in order to meet these requirements. The background of the research was influenced by the rapid development of automation and digital technology and the effects of climate change, which challenge the operating methods currently in use.

In the implementation of the development work a competence needs survey for companies in the woodworking industry was conducted to find out the companies' views on the major future changes in the field of design and manufacturing. Using the results of the survey and previous research as background a future workshop was organized between industry and education representatives. The future workshop resulted a scenario of woodworking in the 2030s. Based on the scenario, conclusions were made about changes in the field and action proposals were drawn up for education organizers, companies and political actors.

As a result of the research, it turned out that woodworking is becoming more diverse caused mostly by digitization, although the most important skill requirements in the field remain the same as they are today. The biggest changes in the ways of doing work will take place in mass production companies where the share of work performed by automation will increase considerably. Smaller companies manufacturing custom products may not experience same magnitude of change. Although the rapid development of product and production planning software also affects their operations and the skill requirements of employees. The most important action recommendations were to increase the provision and optionality of vocational degrees and to improve the compatibility of studies with working life by developing the process of personalizing studies.