Ymppäysmenetelmän vaikutus sienen amylaasiaktiivisuuteen kiintoainefermentoinnin aikana
Saarikoski, Sara (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052314798
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052314798
Tiivistelmä
Kiintoainefermentointi tarkoittaa mikrobien kasvatusprosessia, jossa käytetään kiinteitä raaka-aineita. Tämän työn kiintoainefermentointiprosessissa käytettiin filamenttisientä (sieni A) ja raaka-aineena proteiinipitoisen palkokasvin ja viljaraaka-aineen seosta. Insinöörityön tavoitteena oli tutkia tilaajayrityksen, Biomush Oy, kolmen eri ymppäysmenetelmän vaikutuksia sienen amylaasiaktiivisuuteen. Lisäksi organismin kasvun nopeutta tarkasteltiin aistinvaraisesti.
Ymppäysmenetelmiksi valikoitui jauhoymppi, vesiympit (10^4 itiötä/g ja 10^5 itiötä/g) sekä myseeliympit (1-prosenttinen ja 10-prosenttinen). Sienen amylaasiaktiivisuutta tutkittiin agardiffuusiomenetelmällä sekä spektrofotometrisesti. Agardiffuusiomenetelmää varten valmistettiin elatusainetta, joka valettiin maljoille, sekä entsyymiuutetta jokaisesta ymppäysmenetelmästä eri aikapisteissä. Spektrofotometrisessä analyysissa entsyymiuutetta lisättiin reaktiosubstraattiin ja reaktiossa vapautunut glukoosi mitattiin Megazyme-sakkaroosi-glukoosikitillä.
Ymppäysmenetelmien kasvunopeuden tarkastelussa havaittiin eroja, mutta jauhoymppi ja vesiymppi 10^5 itiötä/g osoittivat erinomaista kasvua 48 tunnin fermentoinnin jälkeen. Agardiffuusiomenetelmässä entsyymin hajottama substraatti muodosti agarin pinnalle kehän IPI-liuoksen lisäämisen jälkeen. Spektrofotomerisesti määritettyjen amylaasiaktiivisuuksien tulokset ilmoitettiin U/g kuiva-ainetta kohti ja tuloksista tehtiin aktiivisuuskuvaaja. Molempien menetelmien perusteella vesiymppi 10^5 itiötä/g osoitti suurinta amylaasiaktiivisuutta 48 tunnin fermentoimisen jälkeen.
Tuloksien avulla yritys voi valita amylaasiaktiivisuuden perusteella ymppäysmenetelmän kiintoainefermentointiprosessiin. Tässä työssä vesiymppi 10^5 itiötä/g ja jauhoymppi osoittivat korkeimpia amylaasiaktiivisuksia, joiden perusteella ne olisivat optimaalisimmat ymppäysmenetelmät yrityksen kiintoainefermentointiprosessiin.
Ymppäysmenetelmiksi valikoitui jauhoymppi, vesiympit (10^4 itiötä/g ja 10^5 itiötä/g) sekä myseeliympit (1-prosenttinen ja 10-prosenttinen). Sienen amylaasiaktiivisuutta tutkittiin agardiffuusiomenetelmällä sekä spektrofotometrisesti. Agardiffuusiomenetelmää varten valmistettiin elatusainetta, joka valettiin maljoille, sekä entsyymiuutetta jokaisesta ymppäysmenetelmästä eri aikapisteissä. Spektrofotometrisessä analyysissa entsyymiuutetta lisättiin reaktiosubstraattiin ja reaktiossa vapautunut glukoosi mitattiin Megazyme-sakkaroosi-glukoosikitillä.
Ymppäysmenetelmien kasvunopeuden tarkastelussa havaittiin eroja, mutta jauhoymppi ja vesiymppi 10^5 itiötä/g osoittivat erinomaista kasvua 48 tunnin fermentoinnin jälkeen. Agardiffuusiomenetelmässä entsyymin hajottama substraatti muodosti agarin pinnalle kehän IPI-liuoksen lisäämisen jälkeen. Spektrofotomerisesti määritettyjen amylaasiaktiivisuuksien tulokset ilmoitettiin U/g kuiva-ainetta kohti ja tuloksista tehtiin aktiivisuuskuvaaja. Molempien menetelmien perusteella vesiymppi 10^5 itiötä/g osoitti suurinta amylaasiaktiivisuutta 48 tunnin fermentoimisen jälkeen.
Tuloksien avulla yritys voi valita amylaasiaktiivisuuden perusteella ymppäysmenetelmän kiintoainefermentointiprosessiin. Tässä työssä vesiymppi 10^5 itiötä/g ja jauhoymppi osoittivat korkeimpia amylaasiaktiivisuksia, joiden perusteella ne olisivat optimaalisimmat ymppäysmenetelmät yrityksen kiintoainefermentointiprosessiin.