Kuntien lunastusoikeuden rajat

Abstract

Insinöörityön tavoitteena oli tuottaa selvitys kuntien lunastusoikeuden rajoista raakamaan lunastuksissa. Tavoitteena oli ympäristöministeriön lunastuslupapäätöksiä tutkimalla löytää kielteisten ja myönteisten lunastuslupapäätösten välillä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, joiden avulla lunastusoikeuden rajaa olisi mahdollista määrittää.

Selvitystä pohjustettiin insinöörityössä kertomalla aluksi kunnan roolista raakamaan lunastajana sekä lunastuksen käyttämisestä maapoliittisena pakkokeinona. Lisäksi selvitettiin Suomen lunastuskäytäntöjä sekä lainsäädännön ohjausta lunastamisessa. Insinöörityön loppupuolella esiteltiin tarkasteluaineistoa sekä aineiston pohjalta tehtyjä havaintoja ja päätelmiä. Insinöörityön tarkasteluaineistoa varten ympäristöministeriö toimitti tietopyynnöllä 11 lunastuslupapäätöstä.

Kattavan ja monipuolisen aineiston avulla saatiin selvitettyä keskeisimpiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia lunastuslupapäätöksissä. Merkittävä havainto aineiston pohjalta tehtiin kuntien tuottamien selvitysten kattavuudesta. Kielteisissä lunastuslupapäätöksissä nostettiin esille, etteivät kuntien selvitykset ole tarpeeksi kattavia lunastusoikeuden edellytysten todentamiseksi.

Lisäksi ennakkohaltuunoton perusteluista sekä lunastettavaksi esitetyn alueen keskeisen sijainnin merkityksestä tehtiin aineiston pohjalta havaintoja. Ennakkohaltuunoton perusteluja tarkasteltaessa huomattiin, että kunnallistekniikan ja muiden töiden kiireellinen aloitus toistui eniten perustelujen joukossa. Suurimmassa osassa työn lunastustapauksista korostettiin vahvasti lunastettavaksi esitetyn alueen keskeistä sijaintia. Huomattiin, että kunnat pyrkivät selvityksissään tuomaan esille alueen olevan keskeisellä sijainnilla kunnan yhdyskuntarakentamisen ja suunnitelmallisen kehittämisen kannalta. Keskeisen sijainnin todistamisella pyrittiin osoittamaan lunastuksen edellytysten täyttymistä.