Hoitoisuuden mittarit päivystyksissä Suomessa ja maailmalla : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Laine, Kimmo (2024)
Laine, Kimmo
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816898
Tiivistelmä
Suomessa ja maailmalla on ollut käytössä jo pitkään erilaisia mittareita potilaiden hoitoisuuden mittaamiseen. Hoitoisuusmittareita on käytetty pääsääntöisesti osastoilla, toimenpideyksiköissä ja poliklinikoilla. Päivystyshoitotyössä mittareita on kuitenkin edelleen vähän käytössä, johtuen päivystystyön luonteesta. Hoitoisuusmittareilla pyritään mittaamaan
potilaan hoitoisuutta, joka kuvastaa potilaan todellista hoidontarvetta. Mittareiden avulla saadaan tarkkaa tietoa henkilöstön työkuormasta, jolla voidaan perustella henkilöstö resurssoinnin näkökulmasta tehtäviä ratkaisuja, kuten henkilöstön lisäys-, siirto- tai vähennystarpeita.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata minkälaisia hoitoisuuden mittareita päivystyksissä ja ensiavuissa käytetään Suomessa ja maailmalla. Opinnäytetyön tavoitteena on löytää ja saada tietoa erilaisista hoitoisuuden mittareista ja tavoista mitata hoitajien työkuormaa. Hoitoisuuden mittareilla saadaan tietoa, kuinka paljon aktiivista työtä tarvitaan potilasta kohden. Tiedoilla voidaan kehittää suomalaisten ensiapujen ja päivystysten henkilöstön resurssointia.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus toteutettiin Cinahl, PubMed, sekä ProQuest tietokantoja käyttäen. Tietokantojen lisäksi aineistoa vahvistettiin manuaalisella tiedonhaulla. Systemaattisen tiedonhaun ja valintaprosessin tuloksena kirjallisuuskatsaukseen valittiin 15 alkuperäisartikkelia. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysi-menetelmällä.
Tulokset osoittavat, että päivystykseen soveltuvia hoitoisuusmittareita on edelleen verrattain vähän, mutta uusia mittareita on kehitteillä. Opinnäytetyöhön löydettiin kahdeksan mittaria, jotka soveltuivat päivystyksessä tapahtuvaan hoitoisuuden mittaukseen. Mittareiden toimintatavat erosivat toisistaan. Mittarit mittasivat muun muassa tehtävämääriä ja tehtäviin kuluvaa aikaa, potilaan holistisia tarpeita, sekä automaattisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatavia ennalta määritettyjä muuttujia. Mittareista saatavia hyötyjä olivat muun muassa työkuorman, työvuorosuunnittelun ja henkilöstömäärän optimointi, sekä potilasturvallisuuden parantuminen ja haittatapahtumien väheneminen. Lisäksi henkilöstö koki, että mittari antoi äänen henkilöstön tekemälle näkymättömälle työlle.
potilaan hoitoisuutta, joka kuvastaa potilaan todellista hoidontarvetta. Mittareiden avulla saadaan tarkkaa tietoa henkilöstön työkuormasta, jolla voidaan perustella henkilöstö resurssoinnin näkökulmasta tehtäviä ratkaisuja, kuten henkilöstön lisäys-, siirto- tai vähennystarpeita.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata minkälaisia hoitoisuuden mittareita päivystyksissä ja ensiavuissa käytetään Suomessa ja maailmalla. Opinnäytetyön tavoitteena on löytää ja saada tietoa erilaisista hoitoisuuden mittareista ja tavoista mitata hoitajien työkuormaa. Hoitoisuuden mittareilla saadaan tietoa, kuinka paljon aktiivista työtä tarvitaan potilasta kohden. Tiedoilla voidaan kehittää suomalaisten ensiapujen ja päivystysten henkilöstön resurssointia.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus toteutettiin Cinahl, PubMed, sekä ProQuest tietokantoja käyttäen. Tietokantojen lisäksi aineistoa vahvistettiin manuaalisella tiedonhaulla. Systemaattisen tiedonhaun ja valintaprosessin tuloksena kirjallisuuskatsaukseen valittiin 15 alkuperäisartikkelia. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysi-menetelmällä.
Tulokset osoittavat, että päivystykseen soveltuvia hoitoisuusmittareita on edelleen verrattain vähän, mutta uusia mittareita on kehitteillä. Opinnäytetyöhön löydettiin kahdeksan mittaria, jotka soveltuivat päivystyksessä tapahtuvaan hoitoisuuden mittaukseen. Mittareiden toimintatavat erosivat toisistaan. Mittarit mittasivat muun muassa tehtävämääriä ja tehtäviin kuluvaa aikaa, potilaan holistisia tarpeita, sekä automaattisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatavia ennalta määritettyjä muuttujia. Mittareista saatavia hyötyjä olivat muun muassa työkuorman, työvuorosuunnittelun ja henkilöstömäärän optimointi, sekä potilasturvallisuuden parantuminen ja haittatapahtumien väheneminen. Lisäksi henkilöstö koki, että mittari antoi äänen henkilöstön tekemälle näkymättömälle työlle.