Helsingin kaupunginvaltuutettujen käsityksiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä

Abstract

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on käsitteenä laaja ja monialainen. Hyvinvoivat asukkaat tuottavat alueelle elinvoimaa ja taloudellista kestävyyttä. Aluepolitiikalla vaikutetaan hyvinvointiin muun muassa taloudellisia resursseja suuntaamalla ja hyvinvointipalvelujen toimintaa tukemalla. Aluepoliitikkojen tehtävä on tavoitteiden asettaminen ja painopisteiden määrittely alueen strategia- ja kehitystyössä. Helsinki järjestää hyvinvointialueen sekä kunnan palvelut kaupunkina. Helsingissä ylintä poliittista päätösvaltaa käyttää kaupunginvaltuusto.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin kaupunginvaltuutettujen käsityksiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Tavoitteena oli ymmärryksen lisääminen siitä, miten aluepoliittista päätösvaltaa käyttävät ajattelevat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, sen keinoista, vaikuttavuuden arvioinnista valtuustossa sekä roolistaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena, jonka analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimustuloksista kävi ilmi valtuutettujen määrittelevän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ensisijaisesti toimiviksi sosiaali- ja terveyspalveluiksi, liikunnan edistämiseksi sekä sote-palvelujen ulkopuolisiksi hyvinvointia ja terveyttä edistäviksi palveluiksi. Puolet vastaajista määritteli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä hyvinvointialueen että kunnan kontekstista katsottuna. Kaupunginvaltuuston hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keinona tunnistettiin sen perustehtävään eli päätöksentekoon liittyvät tehtävät. Lähes puolet vastaajista ilmaisi lautakuntien ja toimialojen roolin olevan vahvempi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kolmeksi tärkeimmäksi keinoksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi nousi liikkumisen edistäminen, kaupunkisuunnittelu ja kulttuuritarjonnan turvaaminen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vaikuttavuutta kaupunginvaltuutetut arvioivat eniten erilaisista raporteista. Tulosten perusteella voisi olla tarpeellista kouluttaa ja laajentaa kaupunginvaltuutettujen käsitystä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Pohtimisen arvoista on, voisiko valtuustokausittain painottaa muutamaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painopistealuetta, Helsingin nykyisen kuuden sijasta, jotta ne olisivat helpommin käsitettävissä ja hallittavissa. Hyvinvointikoordinaattoreille tutkimuksen tuloksilla voi olla merkitystä eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamisessa. Ymmärryksen lisääntyminen eri toimijoiden käsityksistä hyödyttää sidosryhmätyöskentelyssä ja päätösten suunnitteluprosessissa.

Jatkotutkimusehdotuksena on asukkaiden näkemysten selvittäminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja minkälaisin keinoin he toivoisivat hyvinvointiaan edistettävän. Myös eri alueiden valtuutettujen käsitysten eroavaisuuksista sekä mahdollisesta yhteydestä hyvinvointisuunnitelmien laajuuteen tulisi selvittää