Binokulaaristen ongelmien vaikutus oppimiseen

Abstract

Binokulaarinen näkeminen kuvaa silmien yhteistoimintaa, jossa molempien silmien vastaanottama aistitieto koordinoidaan ja yhdistetään yhdeksi näköhavainnoksi. Binokulaarisen näön ongelmat voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Esimerkiksi konvergenssin vajaatoiminta on yksi yleisimpiä ei-strabismisista binokulariteetin häiriöistä, jotka yhdistetään oppimis- ja keskittymisvaikeuksiin. Konvergenssin vajaatoiminta on tila, jossa silmät eivät pysty lähentymään riittävästi kohdistuakseen lähellä oleviin kohteisiin. Tämä voi johtaa binokulaarisen näön ongelmiin, kuten kaksoiskuviin, silmien rasitukseen, päänsärkyyn ja lukemisen tai lähityöskentelyn vaikeuksiin. Konvergenssin vajaatoiminta heikentää silmien kykyä toimia yhdessä, mikä voi vaikuttaa akateemiseen suorituskykyyn ja visuaaliseen mukavuuteen. Oireet voivat ilmetä erityisesti pitkän lähityöskentelyn aikana ja johtaa väsymykseen ja keskittymisvaikeuksiin.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tarkastella binokulariteetin ongelmien vaikutusta oppimiseen. Tavoitteena oli lisätä oman alamme ammattilaisten, kouluhenkilökunnan ja vanhempien tietoisuutta näkemiseen liittyvistä oppimisongelmista. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tietoperustassa käsitellään silmän, erityisesti binokulariteetin toimintaa, ongelmia ja hoitoa sekä oppimisvaikeuksia.

Optometrisista hoidoista voi olla hyötyä oppimiseen liittyvien taitojen kehittämisessä binokulariteetin häiriöistä kärsivillä lapsilla. Näköterapialla on havaittu myönteinen vaikutus binokulaariseen näkemiseen, kognitiiviseen toimintaan ja keskittymiseen.