Digitaaliset kommunikoinnin apuvälineet kehitysvammaisten hoitotyössä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Niemi, Ella; Pudas, Sofia (2024)
Niemi, Ella
Pudas, Sofia
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052817259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052817259
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erilaisia mahdollisia digitaalisia kommunikointimenetelmiä kehitysvammaisille ja sitä, miten niillä voidaan tukea kehitysvammaisten kommunikaatiota. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä digitaalisten apuvälineiden hyödyntämistä kommunikoinnissa kehitysvammaisten hoitotyössä. Työn takana on kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa, joille on kertynyt työkokemusta kehitysvammaisten kanssa työskentelystä ennen sairaanhoitajaopintojen aloitusta. Erilaiset kommunikointimenetelmät ovat pitkään puhututtaneet yhteiskunnassa, mutta erityisesti digitaalisuus kommunikoinnissa on vielä melko vähän tutkittu aihe.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoa kerättiin kolmesta eri tietokannasta, Cinahl, PubMed ja Medic. Aineisto haettiin vuosilta 2013–2024. Laadun arvioinnin jälkeen lopulliseen analyysiin päätyi kymmenen artikkelia. Analyysissä käytettiin aineiston teemoittelua. Jaoimme analyysin tulokset kolmeen eri luokkaan: digitaaliset kommunikoinnin apuvälineet, digitaalisten kommunikoinnin apuvälineiden käytön hyödyt ja mahdolliset ongelmat kehitysvammaiselle ja digitaalisten kommunikoinnin apuvälineiden käytön hyödyt ja mahdolliset ongelmat toiselle osapuolelle.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että digitaalisten kommunikointimenetelmien avulla on saatu kehitysvammaisia paremmin osalliseksi kommunikointiin ja samalla paremmin vaikuttamaan omaan elämään. Kävi ilmi, että digitaalisia laitteita, joita ns. normaalit ihmisetkin käyttävät, käytetään mieluummin kommunikoinnissa apuna kuin perinteisiä kommunikointilaitteita, koska ne voivat aiheuttaa käyttäjälle häpeän tunnetta.
Johtopäätöksenä toteamme, että digitaalisia kommunikoinnin apuvälineitä tulee hyödyntää enemmän kehitysvammaisten kanssa työskentelyssä. Kehittämisehdotuksena ehdotamme, että sairaanhoitajien tietämystä digitaalisuudesta kommunikoinnissa tulisi selvittää, jonka myötä koulutusta aiheeseen liittyen voitaisiin kehittää.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoa kerättiin kolmesta eri tietokannasta, Cinahl, PubMed ja Medic. Aineisto haettiin vuosilta 2013–2024. Laadun arvioinnin jälkeen lopulliseen analyysiin päätyi kymmenen artikkelia. Analyysissä käytettiin aineiston teemoittelua. Jaoimme analyysin tulokset kolmeen eri luokkaan: digitaaliset kommunikoinnin apuvälineet, digitaalisten kommunikoinnin apuvälineiden käytön hyödyt ja mahdolliset ongelmat kehitysvammaiselle ja digitaalisten kommunikoinnin apuvälineiden käytön hyödyt ja mahdolliset ongelmat toiselle osapuolelle.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että digitaalisten kommunikointimenetelmien avulla on saatu kehitysvammaisia paremmin osalliseksi kommunikointiin ja samalla paremmin vaikuttamaan omaan elämään. Kävi ilmi, että digitaalisia laitteita, joita ns. normaalit ihmisetkin käyttävät, käytetään mieluummin kommunikoinnissa apuna kuin perinteisiä kommunikointilaitteita, koska ne voivat aiheuttaa käyttäjälle häpeän tunnetta.
Johtopäätöksenä toteamme, että digitaalisia kommunikoinnin apuvälineitä tulee hyödyntää enemmän kehitysvammaisten kanssa työskentelyssä. Kehittämisehdotuksena ehdotamme, että sairaanhoitajien tietämystä digitaalisuudesta kommunikoinnissa tulisi selvittää, jonka myötä koulutusta aiheeseen liittyen voitaisiin kehittää.