Yhteistyökumppanuuksien merkitys alueen pesäpalloseurojen toiminnalle
Leponiemi, Matti (2024)
Leponiemi, Matti
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018413
Tiivistelmä
Vapaaehtoistyöhön perustunut urheiluseuratoiminta on kasvavassa määrin riippuvainen sponsoroinnista eli yhteistyökumppanuuksista. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, miten kolmessa pesäpalloseurassa hankittiin ja toteutettiin yhteistyökumppanuuksia sekä mihin niistä saadut varat käytettiin. Tutkimus rajattiin koskemaan kolmea pesäpalloseuraa tai -jaostoa Pohjois-Pohjanmaalla. Menetelmänä oli laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jokaisen seuran tai jaoston edustajaa haastateltiin, ja kyseessä oli puolistrukturoitu haastattelu, eli teemahaastattelu. Haastattelujen litteroinnin jälkeen aineistot analysoitiin ja tehtiin vertailua seurojen ja jaostojen välillä.
Yhdelläkään seuralla ei ollut eri tasoisia kumppanuuksia, vaan poikkeuksetta jokainen kumppanuus neuvoteltiin erikseen. Suurimmalla harrastaja- ja joukkuemäärällä varustetulla seuralla oli ylivoimaisesti eniten myös yhteistyökumppanuuksia. Yhteistyökumppaneiden hankinnassa oli suuria eroja seurojen välillä. Yksi kolmesta seurasta koki uusien kumppaneiden hankinnan helpoksi, kun taas kaksi muuta seuraa koki kumppaneiden hankinnan vähintäänkin haastavaksi. Suurin osa seurojen yhteistyösopimuksista tehtiin vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan. Yhteistyön laadullisiin mittareihin ei kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota missään seurassa. Seurojen edustajat kertoivat yhteistyökumppanuuksista saatujen tulojen ohjautuvan toiminnan kuluihin. Peli-matkat, kulukorvaukset, salivuorot ja pelipuvut ovat seurojen suurimmat kuluerät. Seurojen jatko-suunnitelmat yhteistyökumppanuuksien osalta olivat enimmäkseen hyvinkin maltilliset. Olemassa olevia yhteistöitä on tarkoitus jatkaa entisellään, sekä yrittää löytää myös uusia mukaan toimintaan, mutta selkeää strategiaa toiminnan kehittämiseksi ei ollut laadittu.
Joukkue- ja harrastajamäärät haastateltavien seurojen tai lajijaosten välillä vaihtelivat suuresti. Eroja seurojen harrastaja- ja joukkuemäärässä selitti paikkakunnan asukasluvun lisäksi toiminnan laatu. Yhteistyökumppaneiden rooli toiminnalle oli hyvin yksiselitteisesti elintärkeä ja sitä arvostettiin korkealle, sillä se mahdollistaa toiminnan pyörittämisen paikkakunnilla. Suurimmat erot seurojen välillä olivat kumppanihankinnoissa, yhdellä seuroista on junioritiimi, joka hoitaa jaostolle hankittavien yhteistyökumppaneiden hankinnasta ja edustusjoukkueet vastaavat omasta toiminnastaan. Toisessa seurassa taas jaosto hankki itse koko seuralle yhteistyösopimukset, kun taas kolmannessa seurassa kumppaneiden hankinta tapahtui joukkuelähtöisesti ja kausikohtaisesti.
Tulosten perusteella todetaan, että pesäpalloseuroissa yhteistyökumppanuuksien hankinta nojaa vahvasti vapaaehtoistoimintaan, eikä kumppaneiden hankintaan ole selkeää strategiaa siitä, kuka hankkii, miten hankkii ja kenelle hankkii. Yhteistyökumppanuuksien toteutuksen erot ovat suuria, mutta suurimmaksi osaksi yhteistyökumppanien hankinta perustuu mesenaattihenkiseen toimintaan.
Yhdelläkään seuralla ei ollut eri tasoisia kumppanuuksia, vaan poikkeuksetta jokainen kumppanuus neuvoteltiin erikseen. Suurimmalla harrastaja- ja joukkuemäärällä varustetulla seuralla oli ylivoimaisesti eniten myös yhteistyökumppanuuksia. Yhteistyökumppaneiden hankinnassa oli suuria eroja seurojen välillä. Yksi kolmesta seurasta koki uusien kumppaneiden hankinnan helpoksi, kun taas kaksi muuta seuraa koki kumppaneiden hankinnan vähintäänkin haastavaksi. Suurin osa seurojen yhteistyösopimuksista tehtiin vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan. Yhteistyön laadullisiin mittareihin ei kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota missään seurassa. Seurojen edustajat kertoivat yhteistyökumppanuuksista saatujen tulojen ohjautuvan toiminnan kuluihin. Peli-matkat, kulukorvaukset, salivuorot ja pelipuvut ovat seurojen suurimmat kuluerät. Seurojen jatko-suunnitelmat yhteistyökumppanuuksien osalta olivat enimmäkseen hyvinkin maltilliset. Olemassa olevia yhteistöitä on tarkoitus jatkaa entisellään, sekä yrittää löytää myös uusia mukaan toimintaan, mutta selkeää strategiaa toiminnan kehittämiseksi ei ollut laadittu.
Joukkue- ja harrastajamäärät haastateltavien seurojen tai lajijaosten välillä vaihtelivat suuresti. Eroja seurojen harrastaja- ja joukkuemäärässä selitti paikkakunnan asukasluvun lisäksi toiminnan laatu. Yhteistyökumppaneiden rooli toiminnalle oli hyvin yksiselitteisesti elintärkeä ja sitä arvostettiin korkealle, sillä se mahdollistaa toiminnan pyörittämisen paikkakunnilla. Suurimmat erot seurojen välillä olivat kumppanihankinnoissa, yhdellä seuroista on junioritiimi, joka hoitaa jaostolle hankittavien yhteistyökumppaneiden hankinnasta ja edustusjoukkueet vastaavat omasta toiminnastaan. Toisessa seurassa taas jaosto hankki itse koko seuralle yhteistyösopimukset, kun taas kolmannessa seurassa kumppaneiden hankinta tapahtui joukkuelähtöisesti ja kausikohtaisesti.
Tulosten perusteella todetaan, että pesäpalloseuroissa yhteistyökumppanuuksien hankinta nojaa vahvasti vapaaehtoistoimintaan, eikä kumppaneiden hankintaan ole selkeää strategiaa siitä, kuka hankkii, miten hankkii ja kenelle hankkii. Yhteistyökumppanuuksien toteutuksen erot ovat suuria, mutta suurimmaksi osaksi yhteistyökumppanien hankinta perustuu mesenaattihenkiseen toimintaan.