Moduulirakenteinen rivitalo Toukovuoreen
Mansner, Adele (2024)
Mansner, Adele
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018695
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018695
Tiivistelmä
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä laadittiin moduulirakenteinen rivitalo Porvoon uudelle asemakaavoitetulle alueelle Toukovuoreen. Tarkoituksena oli selvittää, miten puulle ominainen rakenteellinen järjestelmällisyys voidaan hyödyntää rivitalon suunnittelussa ja mitä reunaehtoja modulaarisuus muodostaa suunnittelulle. Työssä laadittiin ehdotus noin 1500 neliön ja 12 asunnon kokonaisuudesta, jossa asunnot toteutuvat 2−3-kerroksisina. Rakennus ottaa kantaa ympäristön maastonmuotoihin sekä kaavan asettamiin vaatimuksiin kuitenkaan tinkimättä arkkitehtuurista tai moduulirakenteen ehdoista.
Pohjaksi työlle perehdyttiin moduulirakentamisen kulta-aikaan eli 1960-luvun pientaloihin, joissa tavoiteltiin rakenteiden näkymisellä julkisivuissa rakennuksen ”rehellisyyttä”. Tyypillisinä piirteinä olivat esimerkiksi moduulijakoiset aukotukset, pilari-palkkirakenne ja tasakattoisuus. Ulkoseinien pienet dimensiot aiheuttivat heikkoa eristävyyttä, ja räystäätön tasakatto taas aiheutti vedenhallinnan ongelmia. Moduulin hyödyt korostuvat mahdollisesti standardoiduissa osissa ja pohjien nopeammassa suunnittelussa. Työssä tuodaan ajalle ja moduulille tyypillisimpiä tyylipiirteitä esille, kuitenkin tuoden rakenteiden toiminnallisuus ja dimensiot nykypäivän säädösten tasalle.
Lopputulokseksi muodostui pitkälle ehdotonta järjestelmää noudattava kokonaisuus Ratkaisu muodostuu pilari-palkkirungosta, jossa pilarit sijoittuvat moduulimitan 3.7 m x 3.7 m välein. Moduulia voidaan hyödyntää myös puolittaisena, joka mahdollistaa järjestelmää korostavat syvennykset ja ulokkeet sekä aukotusten sijoittelun. Rakenteet on suunniteltu vastaamaan nykypäivän säännöksiä, ja ehdottomasta tasakatosta on siirrytty lapekattoon, joka viettää sisäpihalle päin sulkien sen yksityisemmäksi tilaksi. Lopputuloksena saatiin ryhdikäs rivitalo, jonka arkkitehtuurissa korostuu aukotusten ja syvennysten vuoksi moduulirakenne.
Pohjaksi työlle perehdyttiin moduulirakentamisen kulta-aikaan eli 1960-luvun pientaloihin, joissa tavoiteltiin rakenteiden näkymisellä julkisivuissa rakennuksen ”rehellisyyttä”. Tyypillisinä piirteinä olivat esimerkiksi moduulijakoiset aukotukset, pilari-palkkirakenne ja tasakattoisuus. Ulkoseinien pienet dimensiot aiheuttivat heikkoa eristävyyttä, ja räystäätön tasakatto taas aiheutti vedenhallinnan ongelmia. Moduulin hyödyt korostuvat mahdollisesti standardoiduissa osissa ja pohjien nopeammassa suunnittelussa. Työssä tuodaan ajalle ja moduulille tyypillisimpiä tyylipiirteitä esille, kuitenkin tuoden rakenteiden toiminnallisuus ja dimensiot nykypäivän säädösten tasalle.
Lopputulokseksi muodostui pitkälle ehdotonta järjestelmää noudattava kokonaisuus Ratkaisu muodostuu pilari-palkkirungosta, jossa pilarit sijoittuvat moduulimitan 3.7 m x 3.7 m välein. Moduulia voidaan hyödyntää myös puolittaisena, joka mahdollistaa järjestelmää korostavat syvennykset ja ulokkeet sekä aukotusten sijoittelun. Rakenteet on suunniteltu vastaamaan nykypäivän säännöksiä, ja ehdottomasta tasakatosta on siirrytty lapekattoon, joka viettää sisäpihalle päin sulkien sen yksityisemmäksi tilaksi. Lopputuloksena saatiin ryhdikäs rivitalo, jonka arkkitehtuurissa korostuu aukotusten ja syvennysten vuoksi moduulirakenne.