Päivystyksellisen psykiatrisen hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointi

Abstract

Vuosikymmeniä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä jatkunut lähestymistavan siirtymä sairaala- ja laitosmaisesta potilaiden hoitamisesta avohoitopainotteiseen malliin on myötävaikuttanut merkittävästi mielenterveyspotilaiden sairaalapäivystyskäyntien lisääntymiseen. Psykiatrinen päivystys on yksi haastavimmista toimintaympäristöistä psykiatrisessa hoitotyössä. Päivystyshoitotyössä vaaditaan kykyä kohdata kriisissä olevia potilaita, reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin, sietää vaihtuvaa stressiä ja painetta, hallita uhka- ja väkivaltatilanteita sekä arvioida potilaan välitöntä hoidon tarvetta. Työntekijöiltä vaaditaan kattavaa tietämystä paikallisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä, fyysisistä sairauksista sekä niiden vaikutuksista psyykkiseen vointiin

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia mielenterveyspotilaiden hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioinnista päivystysympäristössä. Opinnäytetyön tavoitteena on muodostaa käsitys mielenterveyspotilaan päivystykselliseen arvioon vaikuttavista tekijöistä.

Opinnäytetyön menetelmänä on scoping-kirjallisuuskatsaus, jonka systemaattinen tiedonhaku suoritettiin seuraavista tietokannoista: Science Direct, PubMed, CINAHL, Medic, Medline sekä Sage Journals. Tiedonhaun perusteella varsinaiseen aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin valittiin yhteensä yhdeksän tutkimusta, joiden laadunarviointiin käytettiin Joanna Briggs -instituutin tieteellisten artikkelien tutkimustyyppikohtaista laadunarviointi-kriteeristöä. Tämän opinnäytetyön alkuperä on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.

Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella tulokset muodostivat neljä pääluokkaa: Henkilökunnan ominaisuudet, potilaiden oireilu, organisaatiokulttuuri ja päivystysympäristö. Mielenterveyspotilaiden arviointi koettiin monitahoiseksi, haastavaksi ja tietotaito potilasryhmän osalta puutteelliseksi. Potilaiden ongelmallinen käytös, oirehdinta ja kielteinen suhtautuminen hoitoon myötävaikutti hoitajien asennoitumiseen potilasryhmää kohtaan. Organisaation ja työyksikön tarjoamat koulutusmahdollisuudet, määrä ja laatu nähtiin riittämättömänä. Työyhteisön hoitokulttuurilla on vaihtoehtoisesti sekä kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia potilaiden hoitamiseen. Psykiatrisen sairaanhoitajan käyttäminen päivystyksessä koettiin positiivisena ja hyödyllisenä. Päivystys koettiin huonona ympäristönä mielenterveyspotilaiden hoitamiseen, johtuen sen tilaratkaisuista, levottomuudesta ja ruuhkautumisesta.

Jatkotutkimuksen aiheita voisi olla päivystysyksikössä asioivan potilaan kokemuksien, toiveiden ja palveluiden asiakaslähtöisten kehittämisehdotusten kartoittaminen, jota voitaisiin vastaisuudessa hyödyntää palveluiden ja ympäristön kehittämisessä.