Kunnonvalvonta ultraäänellä
Hirvasniemi, Heikki (2024)
Hirvasniemi, Heikki
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060119699
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060119699
Tiivistelmä
Ultraääni määritellään ääniaalloksi, jonka taajuus on yli 20 kHz. Se tunnetaan paremmin lääketieteessä ja NDT-mittauksessa käytettävästä äänitaajuudesta. Ultraääntä syntyy kitkassa, iskuissa, turbulenssissa ja sähköisissä osapurkauksissa. Teollisessa ympäristössä on paljon tilanteita, joissa esiintyy jotain edellä mainituista ilmiöistä. Näitä ultraääntä muodostavia lähteitä voidaan paikallistaa ja mitata kunnonvalvontalaitteilla. Ultraäänikunnonvalvontalaitteet mittaavat yleensä 20–100 kHz:n taajuusaluetta.
Ensimmäinen vika, jossa ultraäänikunnonvalvontalaitteita käytettiin, oli vuotojen etsiminen. Myöhemmin mittareilla on aloitettu tunnistamaan ja paikallistamaan laakerien vikaantumiset, voitelukalvon oheneminen ja optimaalinen voitelu, hydrauliset nestevuodot, tyhjiövuodot, lauhteenpoistimien ja venttiilien toiminta tiiveystestauksessa sekä sähkövioissa.
Ultraäänellä mitattavan kohteen toiminnassa havaitaan epänormaaleja muutoksia jo ennen kuin todellista vikaa on ehtinyt muodostua. Ennakoivan kunnossapidon näkökulmasta tämän ominaisuuden tulisi herättää mielenkiintoa ultraäänen kunnonvalvontalaitteita kohtaan.
Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta osiosta, jossa ensimmäisessä käydään läpi mitä tarkoittavat vika, vaurio ja vikaantuminen, käynnissäpito, kunnossapito ja kunnonvalvonta. Seuraavassa osiossa käsitellään äänen teoriaa ja ominaisuuksia, ultraäänen määritelmä, logaritmeja ja perusteita ultraäänen käyttöön kunnonvalvonnan työkaluna. Lopuksi esitellään erilaisia applikaatioita ultraäänen kunnonvalvontalaitteille.
Ultraääni kunnonvalvonnan mittausmenetelmänä on huonosti tunnistettu, varsinkin värähtelymittaukseen verrattaessa. Tämän työn tarkoitus on lisätä ymmärrystä ultraäänen monipuolisuudesta ja herättää kiinnostusta kunnossapidon monipuolisena mittausmenetelmänä.
Ensimmäinen vika, jossa ultraäänikunnonvalvontalaitteita käytettiin, oli vuotojen etsiminen. Myöhemmin mittareilla on aloitettu tunnistamaan ja paikallistamaan laakerien vikaantumiset, voitelukalvon oheneminen ja optimaalinen voitelu, hydrauliset nestevuodot, tyhjiövuodot, lauhteenpoistimien ja venttiilien toiminta tiiveystestauksessa sekä sähkövioissa.
Ultraäänellä mitattavan kohteen toiminnassa havaitaan epänormaaleja muutoksia jo ennen kuin todellista vikaa on ehtinyt muodostua. Ennakoivan kunnossapidon näkökulmasta tämän ominaisuuden tulisi herättää mielenkiintoa ultraäänen kunnonvalvontalaitteita kohtaan.
Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta osiosta, jossa ensimmäisessä käydään läpi mitä tarkoittavat vika, vaurio ja vikaantuminen, käynnissäpito, kunnossapito ja kunnonvalvonta. Seuraavassa osiossa käsitellään äänen teoriaa ja ominaisuuksia, ultraäänen määritelmä, logaritmeja ja perusteita ultraäänen käyttöön kunnonvalvonnan työkaluna. Lopuksi esitellään erilaisia applikaatioita ultraäänen kunnonvalvontalaitteille.
Ultraääni kunnonvalvonnan mittausmenetelmänä on huonosti tunnistettu, varsinkin värähtelymittaukseen verrattaessa. Tämän työn tarkoitus on lisätä ymmärrystä ultraäänen monipuolisuudesta ja herättää kiinnostusta kunnossapidon monipuolisena mittausmenetelmänä.