Mobilisoimisen vaikutukset aivoverenvuotopotilaan kuntoutumisessa

Abstract

Suomessa sairastuu aivoverenkiertohäiriöön vuosittain 24 000 henkeä ja näistä 15 % on aivoverenvuotoja eli aivovaltimon repeytymiä. Kohonnut verenpaine on yleisin syy vuotoon. Aivoverenvuoto voi sijaita itse aivokudoksessa tai aivoja ympäröivillä kalvoilla. Oireet aivoverenvuodossa vaihtelevat sijainnin ja vuodon laajuuden mukaan. Oireina voi esiintyä mm. päänsärkyä, raajaheikkoutta, puhehäiriöitä ja sekavuutta. Hermovauriot ovat peruuttamattomia, mutta käyttämällä hyödyksi hermosolujen kykyä uusien yhteyksien rakentamisessa, on kuntoutuminen mahdollista. Potilaan kuntoutuminen lähtee potilaasta itsestä, hoitajan on tärkeää tarjota ympäristö, joka tukee kuntoutumista.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla aivoverenvuotopotilaan hoitotyössä ilmenevän mobilisoinnin vaikutusta potilaan kuntoutumisessa. Opinnäytetyön tavoitteena on löytää keinoja kuntouttavan hoitotyön ja sen osaajien kehittämiseen. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolloin tuotos yhdisti tausta- ja teoriatiedon aiheen kehityssuuntaan. Aineistoa kerättiin Cinahl, Pubmed ja Medic tietokannoista sekä manuaalisin hauin. Yhteensä työhön valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua artikkelia. opinnäytetyön eettisyyttä ja luotettavuutta arvioitiin läpi työn erivaiheiden.

Kirjallisuuskatsaus osoitti aivoverenvuotopotilaiden hyötyvän laajasti varhaisesta ja intensiivisestä mobilisoinnista. Varhainen mobilisointi laskee systolista verenpainetta, mutta ei vaikuta vaihteluun. Mobilisointi vähentää diastolisen paineen vaihtelua. Varhain ja intensiivisesti mobilisoidut potilaat saavat vähemmän komplikaatioita, tarvitsevat vähemmän hengityksessä tukea sekä kotiutuvat sairaalasta varmemmin kuin myöhemmin tai passiivisemmin mobilisoidut. Mobilisointi myös vähentää psyykkisiä oireita. Riittävän unen ja ravitsemuksen todettiin tukevan kuntoutumista, samoin ympäristön.

Aivoverenvuotopotilaan mobilisointi on syytä huomioida perehdyttäessä uusia työntekijöitä. Tarkastelu varhaisen mobilisoimisen määritelmälle on tarpeen, samoin mobilisoitavien kliinisiä rajoitteita on tarkasteltava. Myös aivojen hemodynamiikkaa on syytä tutkia lisää, jolloin mobilisoimisesta saadaan entistä turvallisempaa.

In Finland 24,000 people suffer from cerebrovascular disorders every year, of which 15% are cerebral hemorrhages. Elevated blood pressure is the most common cause of bleeding. Cerebral hemorrhage can be in the brain tissue itself or on the membranes surrounding the brain. Symptoms vary depending on the location and extent of bleeding. Symptoms may include headaches, limb weakness, speech disorders and confusion. Nerve damage is irreversible, but by taking advantage of neurons' ability to build new connections, rehabilitation is possible. The patient's rehabilitation starts from the patient himself, and it is important for the nurses to provide an environment that supports rehabilitation.

The purpose of this thesis is to describe the impact of mobilization in cerebral hemorrhage patient's rehabilitation. The aim of this thesis is to find ways to develop rehabilitative nursing and its experts. The thesis was implemented as a descriptive literature review, when the output combined background and theoretical knowledge in the development direction of the topic. Data which include total of nine peer-reviewed articles was collected from Cinahl, Pubmed and Medic databases and through manual search. The ethics and reliability of the thesis were evaluated throughout the different stages of the work.

A literature review showed that patients with cerebral hemorrhage benefit extensively from early and intensive mobilization. Early mobilization lowers systolic blood pressure but does not affect variability. Mobilization reduces diastolic pressure fluctuations. Patients who are mobilized early and intensively have less complications, require less breathing support, and are more likely to be discharged from hospital than those who are mobilized later or more passively. Mobilization also reduces psychological symptoms. Enough sleep and nutrition were found to support rehabilitation, as did the environment.

The mobilization of cerebral hemorrhage should be considered when inducting new employees. A review of the definition of early mobilization is needed, as well as the clinical limitations of those mobilized. There is also a need for further research into the brain hemodynamics to make mobilization safer.