Kutsukaa kätilö : matkasynnytys -toimintamalli

Abstract

Suomen synnytyssairaalaverkoston harvenemisen ajatellaan osaltaan vaikuttaneen siihen, että yhä useampi synnytys tapahtuu nykyään suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella. Matkasynnytysten määrä onkin viimeisen vuosikymmenen aikana lähes kaksinkertaistunut. Ensihoidossa matkasynnytys on kuitenkin edelleen hyvin harvinainen tapahtuma ja sairaalan ulkopuolella tapahtuviin suunnittelemattomiin synnytyksiin tiedetään liittyvän lisääntynyt perinataalikuolleisuuden riski. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan matkasynnytys lisää ensihoitajien osaamisvaatimuksia korkean riskin hälytystehtävällä. Ensihoitajat toivovatkin kätilöiden työpanoksen käyttämistä matkasynnytyksissä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää toimintamalli kätilöiden ja ensihoitajien yhteistyöstä synnyttäjiin liittyvillä hälytystehtävillä. Tavoitteena oli toimintamallin avulla yhdenmukaistaa kätilöiden ja ensihoitajien yhteistyötä matkasynnytyksissä ja muissa synnyttäjiä koskevissa hälytystehtävissä Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä ja sen aineisto kerättiin Metropolian E-lomakkeella (n=38) Pohjois-Savon hyvinvointialueen ensihoitajilta. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen ja kyselyn tulosten perusteella kehitettiin Kätilö ensihoidon mukana matkasynnytys -toimintamalli. Kehitetystä toimintamallista pyydettiin organisaation asiantuntijoilta kommentteja ja toimintamallia muokattiin lopulliseen muotoonsa saatujen muutosehdotusten perusteella.

Tulosten perusteella ensihoitajat toivovat kätilöiden työpanoksen käyttöä matkasynnytystehtävillä entistä laajemmin. Ensihoitajien mielestä kätilö sopii kenttätehtävälle hyvin ja kätilön läsnäolon koettiin lisäävän potilasturvallisuutta ja rauhoittavan sekä ensihoitajaa että synnyttäjää. Matkasynnytys herättää ensihoitajissa sekä myönteisiä että kielteisiä tuntemuksia. Kielteiset tuntemukset liittyvät muun muassa matkasynnytyksen harvinaisuuteen, potilasmäärän kasvuun kesken tehtävän, koulutuksen puutteellisuuteen suhteessa tehtävän vaativuuteen ja rutinoituneiden työtapojen puutteeseen. Ensihoitajat toivovat systemaattista matkasynnytyksiin liittyvän koulutusjärjestelmän kehittämistä sekä kätilöiden ja ensihoitajien välisen kommunikaation ja viestinnän kehittämistä ja yhdenmukaistamista.

Toimintamallissa suositellaan kätilöiden työpanoksen käyttöä aina uhkaavilla matkasynnytystehtävillä ja kätilön liittämistä kaikkiin raskaana olevia koskeviin ensihoidon hälytystehtäviin, ensihoitajien ja kätilöiden yhteisen koulutusjärjestelmän kehittämistä ja mahdollisten ensihoidon tehtävien huomioimista sairaalakätilöiden resursseissa. Jatkossa olisi hyvä selvittää millaisia kokemuksia matkalle synnyttäneellä naisella on saamastaan hoidosta synnytyksen aikana ja millaisia kokemuksia kätilöillä on matkasynnytyksestä sekä osaamisestaan ensihoidon työparina kenttätehtävällä, sekä kehittää kätilöiden ja ensihoitajien yhteinen matkasynnytyskoulutusjärjestelmä potilasturvallisuuden ja työn sujuvuuden parantamiseksi ja arvioida Kätilö kentällä -protokollan vaikuttavuutta.

The dwindling network of maternity hospitals in Finland is thought to have contributed to the increasing number of unplanned “out-of-hospital” births (OOH). Thus, the number of OOH births has almost doubled in the last decade. However, in emergency medical care, OOH births are still a very rare event, and unplanned OOH births are known to be associated with an increased risk of perinatal mortality. International research has shown that OOH births increase the skill requirements of paramedics in high-risk emergency settings. Paramedics would therefore like to utilize the expertise of midwives for emergency tasks related to in the out-of-hospital settings.

The purpose of this master’s thesis was to develop a model for OOH births. The aim was to standardize the co-operation between midwives and paramedics in OOH births and in other emergencies involving obstetric patients in the welfare area of North Savo, Finland. The master’s thesis was executed as a research development work and the data were collected with an e-form. The participants (n=38) were paramedics in the North Savo welfare area. The data were analyzed using methods of an inductive content analysis. Based on the results of the descriptive literature review and the questionnaire, the model for OOH births was developed.

Based on the results, paramedics would like to utilize the expertise of midwives more extensively in emergencies involving OOH births. Paramedics found that midwives are well suited to fieldwork and that the presence of a midwife was perceived to increase patient safety and reassure both the paramedic and the woman in labour. OOH births evoked both positive and negative impressions among paramedics. The negative impressions included the rarity of OOH births, the increase in the number of patients during the mission, the lack of training in relation to the demands of the mission and the lack of routine working practices. Paramedics would like to see the systematic development of training programs for OOH births and the development and standardization of communication and interaction between midwives and paramedics.

The operational model recommends the use of midwives in all cases of impending emergency OOH births and the involvement of midwives in all pregnancy-related emergency care, the development of a joint training system for paramedics and midwives, and the consideration of possible emergency care missions in the resources of hospital midwives. Future research should focus on the experiences of women who have had OOH births in relation to the care they received during labour and on midwives' experiences of OOH births and midwives’ skills as paramedics in the field, the development of a joint midwife-paramedic OOH birth training system to improve patient safety and workflow, and an evaluation of the effectiveness of the Midwife in the Field protocol.