Työraon keston vaikutus ratatyön kokonaiskustannuksiin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuinka ratatyön kokonaiskustannukset muuttuvat ratatyön keston muuttuessa. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä itse ratatyön tekemisen hintaa sekä ratatyön aiheuttamien liikennejärjestelyjen hintaa. Työn aihe perustuu omiin havaintoihini puuttuvasta tiedosta ratatöiden vaikutuksista liikennöintiin ja työraon vaikutuksista ratatyön tekemisen hintaan. Työ on toteutettu haastattelemalla rakennuttajia, liikennöitsijöitä ja urakoitsijoita. Havaintoja on katsottu Leanin perusperiaatteiden kautta.

Nykyisin ratatyöt pyritään ajoittamaan siten, että liikennöintiä häiritään mahdollisimman vähän. Tutkimuksen mukaan tämä on aivan perusteltua lähes kaikissa tapauksissa. Tavaraliikenteen tuotekuljetusten korvaaminen on erittäin hankalaa, johtuen pitkistä kuljetuksista ja suurista volyymeista. Tavaraliikenteen osalta raakapuuliikenteen korvaaminen voisi tulla kyseeseen, mikäli lähistöllä on sopiva korvaava lastauspaikka. Henkilöliikennettä on helpompi korvata kuin tavaraliikennettä, koska korvauksia voidaan tehdä myös vain tietylle osalle junan liikennöimää reittiä. Korvaaminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän on matkustajia. Liikennöinnin puolesta päivittäin toistuvat katkot ovat helpoin toteuttaa. Junien siirto saman päivän sisällä ei lisää kuljetusten kustannuksia. Henkilöliikenteessä junia ei siirretä, ne korvataan. Mikäli työt saadaan ajoitettua aamun ja illan ruuhkahuippujen väliin, niin henkilöliikenteen bussikorvaukset on helpompi toteuttaa. Pääsääntöisesti töiden pidentyneet työraot lisäävät kokonaiskustannuksia. Liikennöinnin korvaamisen kustannukset kasvavat yleensä nopeammin kuin säästöt urakan hinnassa työraon pidentyessä. Henkilöstö kulut ovat rataurakoitsijoille suuri menoerä. Viikonloppuisin ja öisin tehtävät työt lisäävät kustannuksia huomattavasti. Urakoitsijoiden näkökulmasta arkisin tehtävät työt ovat edullisimpia. Päivittäisen työraon pituuden tulisi olla 6–10 tunnin luokkaa. Lyhyissä katkoissa iso osa ajasta menee työn aloittamiseen ja lopettamiseen.

Rataverkon ominaisuudet eivät ole samoja kaikkialla, myös liikennöinnin tiheys vaihtelee suuresti. Ratatöihin varatut ajat ovat vakioituneet tietyn mittaisiksi, riippumatta paikasta tai liikenteen tiheydestä. Jatkossa voisi paremmin huomioida Leanin periaatteita ja tunnistaa vilkkaasti liikennöidyn radan arvoketjultaan suuremmaksi kuin vähäliikenteisen. Ohjaamalla tuotannon resursseja vähäliikenteisiltä radoilta vilkkaasti liikennöidyille radoille, voisi tuotannon virtausta kasvattaa arvoketjultaan suuremmilla radoilla. Vaikka ratatöihin käytettävä aika kasvaisi vähäliikenteisillä radoilla, niin kokonaisuudessaan ratatöiden aiheuttamat vaikutukset liikennöintiin pienenisivät. Tulevaisuudessa ratatöiden katkosuunnittelu tulisi myös ottaa osaksi kaikkia suunnittelun vaiheita. Ratatyön optimaalinen kesto ja katkorakenne riippuu monesta tekijästä. Suurimmat vaikutukset ovat radan ominaisuuksilla, liikennerakenteella ja tehtävällä työllä. Suurissa hankkeissa olisi myös hyvä huomioida kaikkien osapuolten näkemykset katkoja suunniteltaessa.