Kuollut puu luonnontilaisissa metsissä valtion mailla Lapissa
Mäkitalo, Lauri (2024)
Mäkitalo, Lauri
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521394
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521394
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kuolleen puun määrän vaihtelua sekä siihen vaikuttavien tekijöiden vaikutusta luonnontilaisissa ja senkaltaisissa metsissä Metsähallituksen mailla Lapissa. Kuolleen puun kokonaismäärä lisäksi tutkittiin kuolleen pystypuun ja kuolleen maapuun määrän vaihtelua. Aineiston kuviot olivat 11 Lapin kunnan alueella.
Aineisto poimittiin Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston ajantasaistamiseen sisältyvästä inventointiaineistosta. Opinnäytetyössä keskityttiin aineiston aarnimetsiin ja vanhoihin luonnonsukkessioihin. Tutkimuksessa käytetyn aineiston kokonaispinta-ala oli 3474 hehtaaria, joka jakaantui 886:lle eri kuviolle. Aineiston puuston keski-ikä oli 183 vuotta. Kuvioiden kasvupaikkajakauma vastasi VMI:n raportin kasvupaikkajakaumaa. Aineiston kuvioista noin kolmasosalla oli merkkejä aikaisemmista metsäpaloista. Kuivista kankaista oli palaneita hieman yli puolet, kuivahkoista noin puolet ja tuoreista vähän yli viidesosa. Lehtomaisilta kankailta ei löytynyt lainkaan merkkejä metsäpaloista.
Kuollutta puuta oli keskimäärin 23 kuutiometriä hehtaarilla. Kuolleen puun määrä vaihteli aineistossa 0–194 kuutiometriä hehtaarilla. Suomen kansallisen metsästrategian tavoitteeseen kymmenen kuutiometriä hehtaarilla päästiin 91 prosentilla kuvioista. Suojelukohteille esitetyn tavoitteen 30 kuutiometriä hehtaarilla tavoitteen ylitti viidesosa kuvioista.
Kuollutta pystypuuta oli 9,7 kuutiometriä hehtaarilla ja kuollutta maapuuta 13,3 kuutiometriä hehtaarilla. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että metsäpalot, puulajivaltaisuus ja elävän puuston määrä ovat tärkeitä selittäjiä kuolleen puun määrälle Lapissa. Kuvioilla, joilla tavattiin metsäpalon merkkejä, oli enemmän kuollutta puuta kuin palamattomilla kuvioilla. Kuusivaltaisilta kuvioilta löydettiin eniten kuollutta maapuuta ja mäntyvaltaisilta kuollutta pystypuuta. Tutkimuksessa tehtyjen analyysien perusteella aineiston muuttujilla pystyttiin selittämään kuitenkin vain pieni osa kuolleen puun määrän kokonaisvaihtelusta.
Aineisto poimittiin Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston ajantasaistamiseen sisältyvästä inventointiaineistosta. Opinnäytetyössä keskityttiin aineiston aarnimetsiin ja vanhoihin luonnonsukkessioihin. Tutkimuksessa käytetyn aineiston kokonaispinta-ala oli 3474 hehtaaria, joka jakaantui 886:lle eri kuviolle. Aineiston puuston keski-ikä oli 183 vuotta. Kuvioiden kasvupaikkajakauma vastasi VMI:n raportin kasvupaikkajakaumaa. Aineiston kuvioista noin kolmasosalla oli merkkejä aikaisemmista metsäpaloista. Kuivista kankaista oli palaneita hieman yli puolet, kuivahkoista noin puolet ja tuoreista vähän yli viidesosa. Lehtomaisilta kankailta ei löytynyt lainkaan merkkejä metsäpaloista.
Kuollutta puuta oli keskimäärin 23 kuutiometriä hehtaarilla. Kuolleen puun määrä vaihteli aineistossa 0–194 kuutiometriä hehtaarilla. Suomen kansallisen metsästrategian tavoitteeseen kymmenen kuutiometriä hehtaarilla päästiin 91 prosentilla kuvioista. Suojelukohteille esitetyn tavoitteen 30 kuutiometriä hehtaarilla tavoitteen ylitti viidesosa kuvioista.
Kuollutta pystypuuta oli 9,7 kuutiometriä hehtaarilla ja kuollutta maapuuta 13,3 kuutiometriä hehtaarilla. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että metsäpalot, puulajivaltaisuus ja elävän puuston määrä ovat tärkeitä selittäjiä kuolleen puun määrälle Lapissa. Kuvioilla, joilla tavattiin metsäpalon merkkejä, oli enemmän kuollutta puuta kuin palamattomilla kuvioilla. Kuusivaltaisilta kuvioilta löydettiin eniten kuollutta maapuuta ja mäntyvaltaisilta kuollutta pystypuuta. Tutkimuksessa tehtyjen analyysien perusteella aineiston muuttujilla pystyttiin selittämään kuitenkin vain pieni osa kuolleen puun määrän kokonaisvaihtelusta.