Dohnányin ja Hanonin näkökulmia pianonsoiton tekniikkaan
Alasaarela, Laura (2024)
Alasaarela, Laura
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621897
Tiivistelmä
Ernő Dohnányin vuonna 1929 julkaistu Essential finger exercises for obtaining a sure piano technique sekä Charles Louis Hanonin vuonna 1873 julkaistu Le Pianiste Virtuose en 60 exercises ovat pianistin tekniikan kehittämiseen tarkoitettuja sormiharjoituskirjoja. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, mitä Dohnányi ja Hanon esipuheidensa perusteella pitivät pianonsoiton tekniikan opetuksessa ja harjoittelemisessa tärkeänä, mitä ongelmakohtia he havaitsivat oman aikakautensa pianonsoiton tekniikan harjoittelussa, ja miten he ovat ratkaisseet näitä ongelmia.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tapaustutkimus. Aineistona käytettiin pianotekniikkaan liittyvää kirjallisuutta ja harjoitusoppaita. Työn tavoitteena oli perehtyä pianotekniikkaan ilmiönä, ja se toteutettiin vertaillen Hanonin ja Dohnányin näkemyksiä keskenään ja suhteessa muuhun aineistoon. Aineistoa tarkasteltiin musiikillisen kyvykkyyden käsitettä sekä motorisen oppimisen kolmen mallin teoriaa hyödyntäen.
Opinnäytetyössä kartoitettiin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä pianotekniikkaan liittyvissä näkemyksissä eri aikakausien pianistien ja pedagogien välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että osittain samat metodit ja harjoitusmateriaalit ovat edelleen käytössä verrattuna varhaisimpiin tutkimuksessa käytettäviin, 1700-luvulta peräisin oleviin materiaaleihin. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä siihen, että pianotekniikan harjoittelutapoja ja opetusmetodeja valitaan nykyaikaa kohden tultaessa yhä enemmän yksilöstä käsin sen sijaan, että harjoittelu pohjautuisi yhteen, kaikenkattavaan metodiin.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tapaustutkimus. Aineistona käytettiin pianotekniikkaan liittyvää kirjallisuutta ja harjoitusoppaita. Työn tavoitteena oli perehtyä pianotekniikkaan ilmiönä, ja se toteutettiin vertaillen Hanonin ja Dohnányin näkemyksiä keskenään ja suhteessa muuhun aineistoon. Aineistoa tarkasteltiin musiikillisen kyvykkyyden käsitettä sekä motorisen oppimisen kolmen mallin teoriaa hyödyntäen.
Opinnäytetyössä kartoitettiin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä pianotekniikkaan liittyvissä näkemyksissä eri aikakausien pianistien ja pedagogien välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että osittain samat metodit ja harjoitusmateriaalit ovat edelleen käytössä verrattuna varhaisimpiin tutkimuksessa käytettäviin, 1700-luvulta peräisin oleviin materiaaleihin. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä siihen, että pianotekniikan harjoittelutapoja ja opetusmetodeja valitaan nykyaikaa kohden tultaessa yhä enemmän yksilöstä käsin sen sijaan, että harjoittelu pohjautuisi yhteen, kaikenkattavaan metodiin.