Turvapaikanhakijoiden toimijuus ja hyvinvointi vastaanottokeskuksessa koronapandemian aikana

Abstract

Maailmanlaajuinen koronapandemia saapui Suomeen alkuvuodesta 2020. Laajat koronanvastaiset toimet aloitettiin nopealla aikataululla ja yhteiskunta sulkeutui. Vastaanottokeskuksissa Suomessa asui tuohon aikaan tuhansia turvapaikanhakijoita ilman virallista yhteiskunnallista statusta tai sosiaaliturvaa. Turvapaikanhakijat ovat lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa oleva vähemmistöryhmä, jonka asema yhteiskunnallisesti on vaillinainen. Koronapandemia toi suuren muutoksen vastaanottokeskusten päivittäiseen toimintaan. Arkielämän turvaverkot sekä sosiaalinen elämä kapenivat, kun vastaanottokeskuksen ja yhteiskunnan palvelut hiljenivät.

Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää, kuinka turvapaikanhakijat kokivat rajoitustoimenpiteiden vaikuttaneen arjen hyvinvointiin, sosiaalisen tuen määrään sekä toimijuuteen. Lähestyn aihetta haastattelemalla Oulun vastaanottokeskuksen aikuis- ja perheyksikön asukkaita. Opinnäytetyöni tavoitteena on tuoda ajankohtaista kokemuspohjaista tietoa turvapaikanhakijoiden sosiaalisen tuen tarpeesta, saada turvapaikanhakijoiden oma ääni esiin ja antaa mahdollisia kehitysehdotuksia vastaanottokeskustoiminnan parantamiseksi.

Haastattelut osoittivat, että asukkaat arvostavat ja pitävät tärkeinä vastaanottokeskuksen peruspalveluita sekä harrastuksia ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Vastaanottopalvelut ja henkilökunta muodostavat sosiaalisen tuen perustan, mutta normaalit sosiaaliset suhteet ja kohtaamiset ovat myös tärkeä voimavara. Koronapandemia vei ison osan näistä turvaverkoista pois, mutta asukkaat tuntuivat selviytyneen tilanteesta melko hyvin ja yleiset järjestelyt sekä henkilökunnan ammattitaito saivat kiitosta. Arkirutiinien ja kaikenlaisten aktiviteettien merkitys korostui osana sosiaalista hyvinvointia ja toimijuuden ylläpitämistä. Tärkeää myös on, että jokainen turvapaikanhakija nähdään yksilönä ja saa tulla kohdatuksi henkilökohtaisesti.