Nepsylapsiperhe hammashoidossa : haastattelututkimus neuroepätyypillisten lasten perheiden kokemuksista suun terveydenhuollossa
Nojonen, Iida; Nurmi, Nina (2024)
Nojonen, Iida
Nurmi, Nina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122881
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme aiheena on lasten neuromoninaisuuden vaikutukset suun terveydenhoitoon ja neuroepätyypillisten lasten perheiden kokemukset hammashoidon asiakkaana olemisesta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta neuroepätyypillisesti kehittyneen 7–16-vuotiaan lapsen vanhempaa. Otantamenetelmänä käytettiin harkinnanvaraista näytettä. Haastateltavat rekrytoitiin neuroepätyypillisten lasten vanhemmille tarkoitetusta sosiaalisen median vertaistukiryhmästä. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Keskeisenä tuloksena on, että lasten neuroepätyypillisyys asettaa haasteita sekä suun terveyden omahoitoon että vastaanotolla tapahtuvaan suun hoitoon. Haasteita aiheuttavat erityisesti lasten aistisäätelyn, kommunikaation ja ko-operaation vaikeudet. Hammashoitopelko on tulosten mukaan yleistä neuroepätyypillisillä lapsilla. Neuroepätyypillisten lasten perheillä on hyvin vaihtelevia kokemuksia suun terveydenhuollon asiakkuudesta. Perheiden mukaan hammashoitohenkilökunnan tiedolla neuroepätyypillisyydestä sekä suhtautumisella lapsen haasteisiin on suuri vaikutus siihen, millaiseksi hammashoitokokemus muodostuu. Perheet kaipaavat suun terveydenhuollon ammattilaisilta kohdistetumpaa tukea neuroepätyypillisen lapsen suun omahoidon toteuttamiseen.
Johtopäätöksemme on, että suun terveydenhuollon ammattilaisille tulisi tarjota lisää koulutusta neuromoninaisuudesta. Tiiviimpi yhteistyö suun terveydenhuollon ammattilaisten, neuropsykiatrian asiantuntijoiden sekä neuromoninaisten potilaiden välillä edistäisi tämän potilasryhmän suun terveyttä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta neuroepätyypillisesti kehittyneen 7–16-vuotiaan lapsen vanhempaa. Otantamenetelmänä käytettiin harkinnanvaraista näytettä. Haastateltavat rekrytoitiin neuroepätyypillisten lasten vanhemmille tarkoitetusta sosiaalisen median vertaistukiryhmästä. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Keskeisenä tuloksena on, että lasten neuroepätyypillisyys asettaa haasteita sekä suun terveyden omahoitoon että vastaanotolla tapahtuvaan suun hoitoon. Haasteita aiheuttavat erityisesti lasten aistisäätelyn, kommunikaation ja ko-operaation vaikeudet. Hammashoitopelko on tulosten mukaan yleistä neuroepätyypillisillä lapsilla. Neuroepätyypillisten lasten perheillä on hyvin vaihtelevia kokemuksia suun terveydenhuollon asiakkuudesta. Perheiden mukaan hammashoitohenkilökunnan tiedolla neuroepätyypillisyydestä sekä suhtautumisella lapsen haasteisiin on suuri vaikutus siihen, millaiseksi hammashoitokokemus muodostuu. Perheet kaipaavat suun terveydenhuollon ammattilaisilta kohdistetumpaa tukea neuroepätyypillisen lapsen suun omahoidon toteuttamiseen.
Johtopäätöksemme on, että suun terveydenhuollon ammattilaisille tulisi tarjota lisää koulutusta neuromoninaisuudesta. Tiiviimpi yhteistyö suun terveydenhuollon ammattilaisten, neuropsykiatrian asiantuntijoiden sekä neuromoninaisten potilaiden välillä edistäisi tämän potilasryhmän suun terveyttä.