Opettajan rakastava asenne

Abstract

pettajana olemme aina hieman keskeneräisiä. Tapamme ajatella ja toimia muovautuu, kehittyy ja vahvistuu. Ajattelumme ja tekomme tarvitsevat kuitenkin aktiivista tarkastelua. Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot etenevät tutkivan kehittämisen mallin mukaisesti, jossa ensin tutkitaan nykytilaa, asetetaan sen perusteella tavoitteita, tutkitaan niihin liittyviä teoreettisia taustoja, tehdään kokeiluja ja jaetaan niistä saatuja tuloksia (ks. Ammatillisen opettajan kehittymisohjelma 2024–2025.)

Opintojen päättymisenkin jälkeen on oman työn ja ammatillisen identiteetin kehittymisen näkökulmasta tärkeää edelleen säilyttää utelias ja tutkiva luonne omaan työhön. On kuitenkin helppo ymmärtää, että kiire, viime aikojen tapahtumat, uutisointi ja koulutuspoliittiset linjaukset horjuttavat turvallisuuden tunnettamme, jaksamistamme ja uskoamme huomiseen.

Mä rakastan mun työtä, totesi kerran eräs opettaja vilpittömästi sydämensä pohjasta, vaikka arjessa nuorten kanssa sattui ja tapahtui kaikenlaista. Mikä sitten on opetustyössä tärkeää ja merkityksellistä? Aloitimme viimeisen lähipäivän ammatillisessa opettajakoulutuksessa Comeniuksen valalla, eli opettajan valalla, joka alkaa näin:

Opettajana osallistun uuden sukupolven kasvattamiseen, joka on inhimillisistä tehtävistä merkittävimpiä. Päämääräni on uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.

Opettaja hyvä, kaiken arjen kiireen, paineen ja riittämättömyyden tunteen keskellä, oletko ehtinyt pysähtyä pohtimaan, mikä sinua vielä opettajuudessa kutsuu? Tällä artikkelilla tarjoan sinulle pysähtymisen hetkeä ja seisahtumista rakkauden ja välittämisen äärelle.