Lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät sosiaalialan työn näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla oli lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Selvitin myös, miten moniammatillisuutta ja verkostotyötä hyödynnetään lapsiperheiden kanssa tehtävässä työssä, miten työtä tulisi kehittää, millainen rooli sosiaalialan työntekijällä on yksilötasolla sekä millaisia työmenetelmiä lapsiperheiden hyvinvointia edistävissä palveluissa käytetään ja miten ne eroavat sosiaalityöntekijöillä ja ohjaajilla. Yhteistyökumppaninani toimi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien lapsiperhe- sekä lastensuojelu sosiaalityöpalveluista vastaavat ennalta sovitut yksiköt.

Opinnäytetyöni teoreettinen viitekehys koostui hyvinvoinnin määrittelystä lapsiperheiden osalta, sosiaalityön palveluista perheille lain mukaisesti sekä sosiaalityön roolista toimia, kun perheessä esiintyy hyvinvoinnin vajetta. Tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Tällä pyrittiin siihen, että vastaukset saatiin tarkasti ennalta rajattuihin kysymyksiin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 henkilöä. Päätutkimuskysymyksen lisäksi asetin neljä alatutkimuskysymystä. Haastatteluaineisto litteroitiin ja aineiston analysoinnissa käytin teemoittelua.

Tutkimustulosten mukaisesti lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttaa heikentävästi esimerkiksi vanhempien jaksamattomuus, psyykkiset haasteet perheessä, ylisukupolviset tekijät, tukiverkostojen puutteellisuus ja talousongelmat. Lisäksi työntekijät arvioivat, että nykyisillä resursseilla sosiaalityössä ei voida lasten ja perheiden hyvinvointia tukea riittävillä tavoilla. Moniammatillisuutta ja verkostotyötä pidetään merkittävänä, kun lapselle ja perheelle luodaan palveluverkostoa. Haasteita aiheuttaa erikoissairaanhoidon ylikuormittuminen sekä se, että työntekijät eivät keskenään ole täysin tietoisia eri ammattilaisten työnkuvasta ja lainalaisuuksista. Kehittämisen osalta tärkeäksi kehittämiskohteeksi nousi resurssien lisääminen, työhyvinvoinnin parantaminen sekä määrärajan asettaminen lapsiperhepalveluiden asiakkuuksiin. Työntekijän rooli yksilötasolla nähtiin merkittävä erityisesti kohtaamisen osalta. Kuitenkin tärkeämpänä pidettiin sitä, että lapsi ja perhe saavat juuri heitä tukevia tahoja ja ammattilaisia ympärilleen ja moniammatillisuus korostui. Tärkeinä työmenetelminä pidettiin vahvuustyöskentelyä sekä positiivista psykologiaa ja ratkaisukeskeistä orientoitumista.