Kohti parempaa työhyvinvointia: kuormitustekijöiden kartoitus

Abstract

Työhyvinvointi on nykytyöelämän kulmakivi. Kokonaisuus, johon vaikuttavat muun muassa työntekijän oma elämä ja terveys, työhön sekä työolosuhteisiin ja -ympäristöön liittyvät tekijät. Kuormitustekijöiden havaitseminen ja poistaminen, tai ainakin vähentäminen, antaa työkalun parantaa työhyvinvointia. Psykososiaaliset kuormitustekijät jaetaan työn järjestelyyn, työn sisältöön ja työyhteisön toimivuuteen liittyviin tekijöihin.

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli löytää kohdeorganisaation yhden työntekijäryhmän kuormitustekijät ja niiden vaikutukset työhyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksen avulla oli tavoitteena löytää niitä tekijöitä, jotka parantavat työhyvinvointia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, millaiset vaikutukset kuormitustekijöillä on työntekijän arjessa ja löytää merkittävimpiin kuormittaviin tekijöihin kehittämisehdotuksia. Tutkimuskysymykseni olivat 1. Mitkä tekijät kuormittavat palkkahallinnon asiantuntijan työtehtävässä? 2. Miten palkkahallinnon asiantuntijan kuormittuneisuutta voitaisiin ehkäistä? 3. Mitkä tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin?

Opinnäytetyöni toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmä oli teemahaastattelu, joka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Informantteina oli seitsemän palkkahallinnon asiantuntijaa, jotka toimivat kohdeorganisaatiossa palkanlaskentayksikössä. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen lähestymistapana oli sosiaalinen konstruktionismi, jolloin ei nähdä olevan yhtä totuutta vaan todellisuus ja tieto rakentuvat vuorovaikutuksessa. Tutkittaviin suhteuduin holistisesti, jolloin tarkastelun kokemukseen suhtaudutaan todellisena, hänen kokemanansa kokemuksena.

Tulosten kuormitustekijät voidaan jakaa neljään pääryhmään, joita ovat työn organisointi, työn sisältö, työympäristö ja työn arviointi. Tutkimustulosten pohjalta annoin organisaatiolle kehitysehdotuksia. Keskeisimpiä kehitysehdotuksia ovat keskeytysten hallinta, työn organisointiin keskittyminen ja uusien keinojen etsiminen työmäärän tasaamiseksi, osaamisen tavoitteiden selkeytys. Lisäksi olisi hyvä miettiä keinoja esihenkilötyön kehittämiseen hybridityöhön sopivaksi sekä tavoitteiden selkeään viestintään aina ylimmästä johdosta alkaen sekä tavoitteen asetantaan työntekijöiden osallistaminen.