Preanalyyttiset poikkeamat ja hoitoyksiköiden näkemykset preanalyyttisistä tekijöistä kliinisessä mikrobiologian laboratoriossa

Abstract

Suomessa tehdään noin 80 miljoonaa laboratoriotutkimusta vuosittain ja kustannuksia näistä syntyy noin 700 miljoonaa euroa. Kliinisen mikrobiologian laboratorion näytteiden tarkkuus ja tulosten tulkinta ovat riippuvaisia näytteiden laadusta. Preanalyyttisen vaiheen, joka on virhealttein vaihe laboratoriotutkimus-prosessissa, virheet vaarantavat potilasturvallisuuden ja lisäävät kustannuksia. Mikrobiologian laboratorio-tutkimusprosessissa kriittisiä kohtia ovat näytelaatu, näytteenottoaika, näytteenottotapa sekä näytteen säilytys ja kuljetus. Mikrobiologian näytteitä ottaa usein muu kuin laboratoriohenkilöstö, minkä vuoksi näytteitä ottavien henkilöstön ammattitaito on tärkeää.

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia ISLAB hyvinvointiyhtymän, Pohjois-Karjalan aluelaboratorion, kliinisen mikrobiologian laboratorion preanalyyttisiä laatupoikkeamia. Lisäksi tutkittiin Pohjois-Karjalan hyvinvointi-alue- Siun Sote:n hoitohenkilökunnan näkemyksiä preanalyyttisistä tekijöistä ja niiden ongelmakohdista. Työ koettiin tarpeelliseksi, koska poikkeamat lisäävät sekä laboratorio- että hoitohenkilöstön työmäärää ja vaikuttavat otettujen näytteiden laatuun. Tavoitteena oli lisätä tietoa poikkeamiin johtavista syistä, vähentää poikkeamia ja edistää yhteistyötä laboratorion ja hoitoyksiköiden välillä tulevaisuudessa.

Kliinisen mikrobiologian laboratoriossa suoritettava preanalyyttisten poikkeamien keruu tapahtui tutkimus-lomakkeelle, joka suunniteltiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää apuna käyttäen. Määrällisen tutkimuksen aineisto analysoitiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelman avulla. Hoitohenkilöstön näkemyksien tutkiminen toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluna. Laadullisen tutkimuksen aineistolle suoritettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Preanalyyttisistä poikkeamista (n=219) 44 % koski puuttuvia lähetteitä. Lisäksi tutkimustuloksista nousi esille puutteelliset lähetetiedot (19 %), väärä näyteastia tai -muoto (15 %) sekä riittämätön näytemäärä (16 %). Hoitohenkilöstön näkemyksistä myönteisiä tekijöitä mikrobiologisen näytteenoton preanalyyttisessä vaiheessa olivat sujuva yhteistyö mikrobiologian laboratorion kanssa, onnistunut näytteenoton valmistelu ja toimiva näytteen säilytys ja kuljetus. Kehityskohteita mikrobiologisen näytteenoton preanalyyttisessa vaiheessa olivat haasteet lähetteen teossa, ongelmakohdat näyteastioiden valinnassa ja haasteet näytteenoton toteuttamisessa.

Tutkimus osoittaa, että moniammatillinen yhteistyö laboratorion ja hoitoyksiköiden välillä on arvokasta. Laboratoriolla on edelleen tärkeä rooli erilaisten tutkimusten opastamisessa hoitoyksiköissä. Hoitoyksiköissä nähdään tarvetta opastukselle pyyntöjen teossa ja näyteastioiden valinnassa. Opastusta voidaan järjestää esimerkiksi koulutusten avulla. Puuttuviin lähetteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska ne teettävät ylimääräistä työtä sekä laboratorio- että hoitohenkilöstölle. Tutkimus ei paljastanut jättävätkö lähetteet tekemättä hoitohenkilöstö vai lääkärit vai molemmat. Lisäksi tutkimus ei tuonut ilmi, mitä hoito-yksiköitä puuttuvat lähetteet koskivat. Tätä olisi tarpeellista tutkia tulevaisuudessa tarkemmin.