Vuorovaikutusta edistävä toimintaterapiaryhmä: vertaisryhmä pariskunnille, joista toisella puolisoista on muistisairaus

Abstract

Muistisairaus on etenevä sairaus, joka rappeuttaa aivoja ja heikentää toimintakykyä monilla eri osa-alueilla. Eteneviä muistisairauksia on useita, joista yleisin on Alzheimerin tauti, joka on noin 70 prosentilla muistisairaista. Muistisairaus vaikuttaa vuorovaikutustaitoihin kommunikointitaitoja heikentävästi, se muuttaa kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää ympäristön viestintää. Etenevä muistisairaus merkitsee parisuhteessa elämänmuutosta ja saattaa heikentää parisuhteen vastavuoroisuutta ja läheisyyttä.

Tämän projektimuotoisen opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa vuorovaikutusta edistävä toimintaterapiaryhmä pariskunnille, joista toisella puolisoista on muistisairaus. Tavoitteena oli tarjota neljälle pariskunnalle asiakaslähtöistä ryhmätoimintaa, jossa turvallisessa ilmapiirissä oli mahdollisuus osallistua itselleen merkitykselliseen toimintaan ja saada kokemusta erilaisista vuorovaikutustavoista sekä hyötyä vertaistuesta. Opinnäytetyön tilaajana oli Oulun Seudun Muistiyhdistys ry.

Toimintaterapiaryhmän suunnittelua ja toteutusta ohjasi toiminnallisen ryhmätyön malli. Kawa-mallia sovellettiin pariskunnille vuorovaikutuksen tarkastelemiseksi. Ryhmä kokoontui yhteensä kuusi kertaa, joista jokaisella kerralla oli oma itsenäinen teemansa pyrkimyksenä tukea vuorovaikutusta toiminnalla. Toimintoina käytettiin projektiivista työskentelyä, musiikkia, haju- ja makuaistien aktivoimista, rentoutusharjoituksia sekä eletyn elämän muistelua esineiden avulla. Ryhmän toiminnan päättymistä juhlistettiin eväsretkiteemalla.

Arviointi toteutettiin keräämällä osallistujilta palautetta kirjallisesti viimeisellä tapaamiskerralla. Loppupalautteen mukaan ryhmäläiset kokivat ryhmän vastanneen heidän odotuksiinsa, ryhmän sisäisen ilmapiirin olleen turvallinen ja luottamuksellinen ja he kokivat saaneensa ryhmästä vertaistukea. Suurin osa koki myös saaneensa ryhmästä tukea omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa.

Jatkokehityksenä voisi olla tuote, esimerkiksi opaskirjanen tai sovellus, joka jakaisi tietoa muistisairauksien vaikutuksista vuorovaikutukseen, sekä erilaisista kommunikointia helpottavista keinoista ja vuorovaikutustavoista. Muistisairaiden puolisot hyötyisivät myös omasta vuorovaikutusteemaisesta vertaisryhmästään.

Memory disease is a progressive disease that degrades the brain and impairs functional ability in many different areas. The number of people with memory disorders is increasing strongly globally. There are several progressive memory disorders, the most common of which is Alzheimer's disease, which is in about 70 % of people with memory disorders. Memory disease affects interaction skills in a way that weakens communication skills and changes a person's ability to express themselves and understand communication. Progressive memory disease means a change in the relationship and may impair the reciprocity and intimacy of the relationship.

The aim of this project-based thesis was to design and implement an interaction-promoting occupational therapy group for couples, one of whom has a memory disorder. The goal was to provide four couples with customer-oriented group activities, where there was an opportunity in a safe atmosphere to participate in activities that were meaningful, gain experience of different ways of interaction and benefit from peer-to-peer support.

The design and implementation of the occupational therapy group was guided by the functional group model. The Kawa model was applied to couples to look at the interaction. The group met six times, each with its own independent theme to support interaction through action. The activities used were projective working, music, activating the senses of smell and taste, relaxation exercises, and reminiscence. The end of the group's activities was celebrated with a picnic theme.

The evaluation was done by feedback questionnaire which participants filled in during the final meeting. According to the feedback, the participants felt that the group had met their expectations, the group's internal atmosphere was safe and confidential, and that they felt that they had received support from the group. The majority also felt that they had received support for their own lives and relationships.

Further development could include a product, such as a guidebook or application, that shares information about the effects of memory disorders on interaction, as well as about various means and methods of interaction that facilitate communication. Spouses of people with memory disorders would benefit also from their own interaction-themed peer group.